Koppi!

TE-palveluiden edustaja soitti määräaikaishaastattelun merkeissä. Nyt on siis minustakin otettu koppi! Joku välittää minunkin kuulumisistani. Kylläpä tuli varma tunne siitä, että haastattelujen myötä työllisyys kääntyy nousuun. 

Otteri Perpo on nyt tyytyväinen.

No niin, vitsit sikseen. Nuori mies TE-palveluista siis soitti ja suoritti minulle tämän paljon kohkatun haastattelun. Haastattelu ei poikennut millään tavoin edellisistä TE-palveluiden yhteydenotoista. Minulta kysyttiin, että olenko hakenut töitä. Olen toki. Millaisia töitä? Lähes kaikenlaisia. Oletko kiinnostunut työkokeilusta? En ole. Olin itse aktiivisempi osapuoli tässä haastattelussa, ja kerroin, että olen kiinnostunut sosiaalialan opinnoista. En tietenkään kertonut jo aloittaneeni opinnot, sillä kuten taas sain kuulla, jos ilmoitan opinnoista TE-palveluille, katkaistaan työttömyyskorvauksen maksatus ja tarkastellaan onko opiskelu päätoimista vai ei. Kukaan ei tiedä, kauanko tämä tarkastelu kestää. Viikkoja? Kuukausia? Ei voi tietää. Jos on ruuhkaa, niin voi kuulemma mennä kauan. Jos haastattelija olisi osannut hommansa, niin hänen olisi pitänyt kertoa minulle, että tarkastelua varten minun täytyy laatia opintosuunnitelma ja pyytää oppilaitokselta kirjallinen selvitys opinnoista. Mutta eipä tainnut haastattelija tällaisesta mitään tietää.

Minullakin oli kysyttävää. Kysyin, että saisinko varmasti soviteltua työttömyysetuutta, jos onnistuisin saamaan esimerkiksi osa-aikaisen henkilökohtaisen avustajan paikan. Olen nimittäin lukenut jostain sellaista, että jotta saa soviteltua työttömyysetuutta, pitää työnantajan pystyä valvomaan työaikaa. Tapahtuuko näin, jos työnantaja on yksityinen henkilö? Haastattelija ei tiennyt, hän pyysi ottamaan yhteyttä Kelaan, koska Kela maksaa etuuden ja siellä kuulemma tiedetään. Itse ajattelisin, että se on TE-palveluiden asia tietää, koska sieltähän annetaan Kelalle työvoimapoliittinen lausunto, jossa kerrotaan työttömän oikeus työttömyysetuuteen.

Sitten tiedustelin, että mahdanko minä mahdollisesti päästä osalliseksi tästä tulevasta konsulttifirmojen sparrauksesta? Miten oikein määräytyy, että kuka palvelujen kohteeksi pääsee? Lyhyen aikaa työttömänä olleet? Pitkäaikaistyöttömät? Korkeakoulutetut? Koulutusta vailla olevat? Tässä vaiheessa haastattelija oli jo täysin pyörällä päästään. ''Äääh... konsulttifirmat tekevät nämä haastattelut osin...''. No eivät tee, koska viranomaistoimintaa ei voi ulkoistaa, valistin. Konsulttifirmat ottavat osan työttömistä sparraukseen ja ilmeisesti näitä työttömiä ei tarvitse erikseen haastatella. ''No niinhän se taisi ollakin. Sinähän tiedät nämä asiat paremmin kuin minä.'' Sitten haastattelija kysyi, että olenko itse hakenut näitä TE-palveluiden haastattelijoiden työpaikkoja, koska kuulostaisin olevan hyvin perillä TE-palveluiden toiminnasta. Kerroin, että olin toki hakenut, mutta laihoin tuloksin. Siinä vaiheessa haastattelija kertoi merkitsevänsä tietoihini, että olen kiinnostunut TE-palveluiden neuvontatyöstä. Heille kuulemma välillä palkataan ihmisiä töihin palkkatuella, ja että valinta saatetaan tehdä näistä halukkaiksi ilmoittautuneista työttömistä. Jestas sentään. Olen hakenut TE-palveluille muistaakseni kuusi kertaa töihin. Olen siis omasta mielestäni ilmoittanut halukkuudestani jo monta kertaa aiemmin. Mutta nyt sain siis jonkinlaisen merkinnän tietoihini. Mahtaneeko siitä olla mitään hyötyä? Enpä usko.

Summa summarum: olin oikeassa, nämä määräaikaishaastattelut ovat vain samanlaisia puhelinsoittoja kuin aiemmin. Samat kysymykset, samat palvelut tarjolla. Ainakin osa haastattelijoista on uusia työntekijöitä, ja he saattavat olla tietämättömämpiä asioista kuin työttömät itse. Neuvoisin toimimaan haastattelun aikana näin:

• Ole kohtelias. Haastattelijan tietämättömyys ja tarjottujen palveluiden hyödyttömyys saattavat tympiä, mutta ei kannata purkaa tätä tympimistä haastattelijaan. 
• Mieti valmiiksi joku suunnitelma. Sano vaikka, että harkitset opintoja. Ei haittaa, vaikket oikeasti harkitsisikaan, kunhan  kuulostat siltä, että sinulla on joku suunta johonkin. Voit tiedustella mahdollisuudestasi omaehtoiseen opiskeluun työttömyysetuudella. Haastattelija ei tietenkään voi sinulle mitään päätöstä antaa, mutta hän saa kuitenkin kirjata tietoihisi, että olet kiinnostunut opiskelusta. Jotakin hän sinne tietoihin kirjaa kumminkin. On parempi, että kirjataan mahdollisuus opiskeluun kuin mahdollisuus esimerkiksi kuntouttavaan työtoimintaan. 
• Saatat olla ehkä masentunut ja lähes täysin toivosta luopunut. Tätä ei kannata kuitenkaan haastattelijalle kertoa, hän ei ole ystäväsi, eikä hänellä ole sinulle tarjota terapiaa saati palkkatyötä. Kerro, että haet vimmatusti töitä, vaikket lähettäisi kuin pari hakemusta kuukaudessa. Osoita, että olet työkykyinen ja -haluinen, ettet tarvitse mitään palkatonta työtä työkokeilun tai kuntouttavan työtoiminnan muodossa. Muuten olet kohta työleirillä - anteeksi - työpajalla linnunpönttöjä kasaamassa. 
• Tee ajoissa kaikki haastattelun aikana sovitut tehtävät. Hyväksy työllistymissuunnitelma, julkaise CV-netti, klikkaa rasti ruutuun, että haet töitä. 
• Ole siis sovitteleva, mutta määrätietoinen. Älä anna viedä itseäsi kuin pässiä teuraalle. Jos et halua palkattomiin töihin, niin älä niihin suostu. Sinulla on oikeuksia. Muista, ettei työttömyys määritä ihmisarvoasi. Ei ole sinun syysi, ettei rakennemuutoksen ja talouskriisin puristuksessa sinulle riitä töitä. Haistata mielessäsi pitkä pee kaikille työttömien haukkujille ja töihinpotkijoille. Älä haastattelijallle kuitenkaan ääneen haistattele. Näytä puhelimen toisessa päässä keskisormea ilmaan, jos se helpottaa. Keitä haastattelun jälkeen kuppi kahvia, aukaise ikkuna ja kuuntele ulkoa tulvivaa keväistä linnunlaulua. ''Ne ei kylvä, ei ne satoa korjaa, mut niil on tarpeeks kaikkea.'' 

And the Oscar goes to...

... ei tässä sentään vielä mitään Oscareita jaella. Mutta työpaikat on nyt jaettu. Kiitos mielenkiinnosta tehtävää kohtaan. 

Tammikuussa TE-palvelut lähetti minulle työtarjouksen eli ukaasin hakea avoinna olevaa määräaikaista ympäristötarkastajan tehtävää. Valintapäätös tuli, hakijoita oli 83 ja paikka meni - rumpujen pärinää - organisaatiossa jo ennestään työskentelevälle henkilölle. No mitäs siitä, en muuta odottanutkaan. Itse asiassa olen joskus työskennellyt tämän valitun henkilön kanssa, hyvä tyyppi, joten siinä mielessä ei minulla ole nokan koputtamista.

Työhakemuksen lähetettyä tein kuitenkin ihan huvikseni pientä tutkimusta tuttavapiirissäni. Tarkoitukseni oli tiedustella, että mitä ei työttömät tuttavani luulevat TE-palveluiden työtarjouksen tarkoittavan. Aloitin keskustelun sanomalla, että olen saanut TE-palveluilta työtarjouksen. Jokainen ''koekaniini'' reagoi ilmoitukseeni onnittelemalla lämpimästi työpaikan johdosta. Hämmästys oli suuri, kun nauraen kerroin, ettei minulle nyt suinkaan mitään työpaikkaa ole tarjottu, on ainoastaan karenssin uhalla kehotettu hakemaan kaikille avointa työpaikkaa. Joillekin asian ymmärtäminen oli vaikeaa: ''No mutta nyt sitten oikein reippaasti haet sitä paikkaa, esittelet osaamisesi. Tuohan on hieno mahdollisuus.'' Oli ilmeisesti mahdotonta ymmärtää, ettei avoimeksi ilmoitettu paikka ole oikeasti avoinna ja ettei työtarjous pidäkään sisällään tarjousta työpaikasta.

Liian pienen otannan takia ei tästä nyt pitäisi päätellä yhtään mitään, mutta päättelenpä siltikin, että jos media ilmoittaa kissankokoisin kirjaimin, että tänä vuonna työtarjouksia lähetetään jopa puoli miljoonaa, niin suurin osa ihmisistä luulee, että työttömille ihan oikeasti tarjotaan töitä. Ynnäävät mielessään, että jos työttömiä on 242 000 (Tilastokeskuksen tammikuun höpöhöpö-lukema) ja työtarjouksia lähetetään yli puoli miljoonaa... tämähän tarkoittaa, ettei laiskoille työttömille vain työ kelpaa! Tuet pois, niin rupeaa se työ maistumaan! Jos tämmöistä propagandaa kansalle syötetään, niin on varmasti helpompi saada siunaus uusille ''vaikeille päätöksille'' eli sosiaalitukien leikkaamiselle. Työttömien pakottaminen palkattomiin töihin tuntuu ehkä myös ihan hyväksyttävältä, koska nähtävästi työttömät makaavat mieluummin kotona kuin ottavat tarjottua työtä vastaan. Heidät on pakko pakottaa vapaaehtoisesti vapaaehtoistöihin... mitään palkkaa ei työstä toki tarvitse maksaa, koska saavathan työttömät sosiaalitukia. Melkoinen la la land koko Suomi.

Töitä tarjolla!, osa 2

Nyt olisi työllistämisen asiantuntijoille töitä! Työttömille 3 kuukauden välein tehtävät haastattelut työllistävät taas. Noin kuukausi sitten TE-palvelut haki asiantuntijoita haastatteluja tekemään. Nyt sitten hakevat puolestaan konsulttifirmat työllistämisen asiantuntijoita määräaikaishaastattelu-palveluiden tuottamiseen. Kyse on siis eri asiasta, sillä viranomaistoimintaa ei voi ulkoistaa, ja TE-palveluiden asiantuntijat suorittavat viralliset haastattelut. Konsulttifirman asiantuntijat soheltavat siinä välissä ja etsivät parhaita keinoja työttömien työllistymiseen. 

Tarjouskilpailu työttömien työnhakijoiden määräaikaishaastatteluja tukevista ostopalveluista on käynnissä juuri nyt esimerkiksi Satakunnassa. Jokaisen TE-toimiston alueelle valitaan useampi palveluntuottaja. Työtön saa sitten palvelusetelin kouraansa ja on vapaa valitsemaan mieleisensä konsulttifirman, jonka kanssa asioi. Tuosta ilmoituksesta selviää muuten myös, ettei nämä palvelut ole tarkoitettu ihan jokaiselle työttömälle, ehei nyt sentään.

Työpaikkailmoituksista päätellen osa palveluntuottajista on jo kuitenkin valittu. Onni on suosinut ainakin Arffman Consulting Oy:tä, joka hakee asiantuntijoita usealle eri paikkakunnalle. Ei muuta kuin lämpimät onnittelut siihen suuntaan. Lieneekö tässä nyt auennut oikein iso ja ehtymätön hana yhteiskunnan varoihin?

Positiivista lienee (?), että asiantuntijalta vaaditaan melkoista osaamista (ote Arffmanin työpaikkailmoituksesta):

''Työkokemus: Toivomme kokemusta työllistymistä edistävien palvelujen käytännön toteuttamisesta ja asiakastyöstä (esim. rekrytointi- ohjaus- ja valmennustyö) mielellään vähintään 12 vuotta.''

Positiivista on, että palveluntuottajille (eli näille konsulttifirmoille) maksetaan tuloksesta. Vai onko? (ote TE-palveluiden sivuilta):

''Ulkoisilta palveluntuottajilta hankitaan ensisijaisesti tulosperusteisia, työllistymiseen tähtääviä palveluja. Hankittavan palvelun tavoitteena on ensisijaisesti asiakkaan työllistyminen, mutta palkkio voidaan maksaa myös muista toimista, jotka edistävät asiakkaan työllistymissuunnitelmassa asetettuja tavoitteita.''

Suomeksi sanottuna korvausta saa, ei kylläkään korkeinta mahdollista, myös toimittamalla työtön esim. työkokeiluun tai opiskelemaan. Ei prkl sentään tätä hommaa.

Minä olen äärimmäisen vihainen, että vähiä työllistämisvaroja käytetään näin ääliömäisellä tavalla. Kymmenillä miljoonilla euroilla palkataan vain lisää hyödyttömiä asiantuntijoita TE-palveluihin ja konsulttifirmoihin. Kaikki ''asiantuntijat'' neuvovat vain samat asiat moneen kertaan: CV kuntoon, työkokeilu, työvoimakoulutus, opiskelu, kuntouttava työtoiminta. Jollekin työttömille annetaan summanmutikassa palkkatukipaikka. Palkkatuki onkin nykyään harvinaista herkkua, sillä palkkatukirahoja on leikattu ja vastaavasti palkattomia työkokeiluja sun muita pelleilyjä lisätty. Vai pitäisikö tässä nyt olla vaan hyvillään, että ainakin konsulttifirmoilla pyyhkii hyvin? Joku niihinkin työllistyy. 

Nasse-setä on nyt hyvin, hyvin vihainen!

 
 

Perjantaiblues

Tällä viikolla kilahti sähköpostiin useampi valinta ei tällä kertaa kohdistunut sinuun -viesti. Enpä muuta odottanutkaan, mutta aina vain hurjemmat hakijamäärät kauhistuttavat. Määräaikaista ja osa-aikaista kahvilatyöntekijän paikkaa haki yli 100 hakijaa. Maistraatin osastosihteerin paikkaa haki 411 hakijaa. Jestas sentään. Miten työttömän hakemuksella pääsee edes haastatteluun? Ei mitenkään. 

Pitäisi löytää jostain motivaatiota opiskella uutta tutkintoa varten. Sosiaalityö, jota siis opiskelen avoimen yliopiston puolella, on kyllä mielenkiintoista, mutta epävarmuus opintojen kannattavuudesta syö opiskeluintoa. Ei ole mitään takeita, että avoimen yliopiston opintojen jälkeen pääsen maisteriohjelmaan. Hakijamäärät ovat kasvaneet vuosi vuodelta ja hakukriteerit tiukentuneet. Aineopintojen keskiarvosana pitää olla vähintään 4. Ei mitään paineita siis. Jos kuitenkin pääsen maisteriohjelmaan ja suoritan toisen maisteritutkinnon, ei ole mitään takeita, että työllistyn alalle. Olisi erittäin järkyttävää, jos en kaiken sen työn ja tuskan jälkeen vieläkään kelpaisi minnekään töihin. Nyt pitää joko sysätä epävarmuus syrjään ja paneutua täysillä opintoihin tai lopettaa opiskelu kokonaan ja miettiä jotain täysin muuta ratkaisua. En vaan keksi muuta ratkaisua kuin joko a) muuttaa ulkomaille (jos saan jostain rahat kokoon) tai b) valehdella työhakemuksissa olevani töissä ja toivoa, etten jää valheesta kiinni. 

Tänä viikonloppuna en kestä nähdä ketään työssäkäyvää, sillä en jaksa kuunnella yhtään ''voi kun on pakko mennä maanantaina töihin'' -valitusta. Saamarin hannu hanhet. Ihan varmasti menette sinne töihin mieluummin, kuin mietitte aamusta iltaan, että kelpaatteko enää koskaan minnekään töihin. Ette takuulla vaihtaisi palkkaanne alle tuhannen euron kuukausituloihin.

Mitähän minulle TE-palveluiden haastattelussa ehdotellaan? Työkokeilua varmaankin. Menepä ilmaiseksi töihin johonkin. Työkokeilun kautta ei tietenkään ole mahdollista työllistyä palkkatöihin, mutta mene nyt kuitenkin, jottet syrjäydy. Ja ole hetki pois työttömyystilastoista. Älkää unta nähkö. 

Koirattomuus on kamalaa. Annoin koiran äidille viikoksi lainaan, ja jo parin päivän jälkeen huomasin selvästi, että mieliala on ilman koiraa matalampi. Koiralle on pakko nauraa monta kertaa päivässä, sen kanssa käydään ulkona, sille jutellaan, sitä rapsutellaan, heitetään palloa, syötetään loput jugurtista. Täällä on liian hiljaista ilman koiraa. Haen sen huomenna pois. 

Kukkuu

 

Töitä tarjolla!

Nyt on työttömyyden asiantuntijoille töitä! Työttömien 3 kuukauden välein tapahtuvat haastattelut alkavat ilmeisesti piakkoin, sillä TE-palveluilla on tällä hetkellä avoimena useita asiantuntijan paikkoja juuri tätä tarkoitusta varten. 

Pitäiskös ihan piruuttaan hakea, olenhan sentään työttömyyden kokemusasiantuntija! Voisin siinä työhakemuksessa jo antaa hyvän vinkin: eikö olisi järkevää jakaa haastateltavia ja laittaa osa haastattelijoista haastattelemaan vaikka työttömiä korkeakoulutettuja ja osa hieman matalammin koulutettuja? Ei sen takia, että korkeakoulutetut olisivat jotenkin parempaa porukkaa, vaan sen takia, että nämä haastattelijat voisivat perehtyä paremmin erilaisten koulutusten sisältöihin ja kerätä jo valmiiksi tietoa täydennyskoulutuksista sun muista. Yli 50-vuotiaille työnhakijoillekin voisi olla erikseen haastattelijat. Näin ei tule kuitenkaan tapahtumaan. Sama tyyppi soittelee kaikenlaisille työttömille ja yrittää antaa neuvoja niin 25-vuotiaalle kuorma-autonkuljettajalle, 56-vuotiaalle ICT-alalta pois potkitulle projektipäällikölle, allergian takia työnsä jättäneelle parturi-kampaajalle, bioalan tohtorille jne. Tai ehkä samat yhtä tyhjän kanssa -neuvot sopivat kaikille: katso kaikki työvoimakoulutukset läpi, mieti työkokeilua omalla allasi tai muulla alalla, osallistu päivän kestävään CV-pajaan. 

Haastattelut tehdään ilmeisesti puhelimen kautta, sillä työpaikkailmoituksissa lukee, että henkilöasiakaspalvelut tuotetaan pääsääntöisesti puhelimitse tai sähköisiä palvelukanavia hyödyntäen. Enpä ihmettele, sillä haastattelut naamatusten olisivatkin tulleet hurjan kalliiksi. Ilmaista puuhaa se ei tietysti ole tuollakaan tavalla. Miettikääpä mitä kaikkea tuolla palkkarahalla, jolla nuo asiantuntijat nyt työllistetään, olisi voinut tehdä? 

Ja kyllä. Syön sanani ja vaikka hattunikin siinä samalla, jos nämä palkatut haastattelijat ihan oikeasti ''ottavat työttömästä kopin'' ja antavat työttömälle järkeviä neuvoja työllistymiseen. Olen kuitenkin sen verran pitkään seurannut TE-palveluiden tohelointia, ettei tälle etukäteispessimismille voi mitään.

Kateutta ilmassa

Köyhältä pitäisi kieltää Facebookin käyttö kokonaan. Facebook on ihan kätevä yhteydenpitoalusta, mutta usein niitä päivityksiä ja kuvia selaillessa tulee sellainen olo, että kaikki muut oikeasti elävät ja itse vaan istuu täällä kotona ja odottaa, että oma elämä vihdoin alkaisi. 

Kyllä minäkin hengitän sisään ja ulos, syön ja ulostan, käyn koiran kanssa ulkona ja noin kaksi kertaa viikossa kaupassa. Tänä viikonloppuna katsoin televisiota ja luin kirjaa. Viikonlopun kohokohta oli... ei sellaista tainnut olla. Tein vispipuuroa ensimmäistä kertaa elämässäni. Siinä oli köyhälle kohokohtaa kerrakseen. Viikonloppu ei oikeastaan erotu arjesta mitenkään. Ainoa ero minkä tähän hätään keksin on se, ettei viikonloppuna aamulla tarvitse koirankusetusreissulla väistellä työhön ja kouluun menijöitä, saa ihan rauhassa tallustella keskellä kevyen liikenteen väylää. 

Naamakirjan mukaan muualla on ollut mukavaa. On juhlittu synttäreitä, käyty konserteissa, ravintoloissa syömässä, ulkomaanmatkoilla, on mökkeilty, lasketeltu, ostettu vaatteita niin että kuulemma ''visa vaan vinkui''... Kaihomielellä muistelen, että enköhän se minäkin vuosia sitten jotain tuon tyylistä elämää viettänyt. Visaa en tosin erityisemmin vinguttanut, sillä en ole koskaan ollut mikään ostelija ostamisen ilosta, mutta juhlissa, konserteissa ja matkoilla olen aikoinaan käynyt. 

Jopa hieman järkytyin, kun näin yhden puolitutun postaaman kuvakavalkadin. Kuvissa oltiin iloista viikonloppua viettämässä ilmeisesti juuri valmistuneella mökillä. Mökistä siis puhuttiin kuvateksteissä, mutta minä en parin sadan neliön taloa oikein mökiksi miellä. Rahaa oli palanut kyllä oikein antaumuksella ammattilaisten suunnitelmiin, huonekaluihin, kylpyläosastoihin sun muihin. Kesällä laitetaan sitten arvatenkin piha kuntoon ja merenrantaan laiturit ja veneet. 

Mikä tuossa nyt sitten niin järkytti? Varmaan se, että kuvista näkyvä elämä oli niin erilaista kuin omani. Sillä välin kun uudella möksällä kylvettiin paljussa, niin minä väänsin työhakemusta kolmen kuukauden määräaikaista työtä varten. Ennen hakemuksen väsäämistä laskin toki - ahne sossupummi kun olen - että kannattaako työtä edes hakea vai jääkö käteen vielä vähemmän kuin nyt. Laskelmien mukaan hieman plussan puolelle jäisin, joten ei muuta kuin täysin turhaa hakemusta menemään. Tämä on ihan naurettavaa touhua! Miksi minä olen tuomittu loputtomaan työhakemusten väsäämiseen ja ainaiseen pettymykseen? Miksi minun täytyy suunnitella kauppaostokset etukäteen lähes sentilleen, kun toiset ostavat möksälle hienoja viinejä ja sisäfileetä tuosta noin vain? En minä mitään hulppeaa mökkiä tarvitse, mutta edes murunen tuosta kaikesta hyvästä muuttaisi elämäni paremmaksi. Valkoisen nahkasohvan hinnalla ostaisin varmaan vuoden ruoat. Jäätävän kokoisen terassin kustannuksilla maksaisin opintolainani kahteen otteeseen pois. 

Taidan laittaa koko Facebookin telakalle, jottei tarvitse miettiä muiden menemisiä ja rikkauksia. Yhteyttä tuttaviin voi pitää muullakin tavoin, ja jos jollakin on minulle asiaa, niin soittakoot. Ja jos ei muista tai viitsi köyhälle enää soittaa, niin menkööt menojaan, mikä lie.

Halleluja!

Voi veljet ja sisaret, nyt se sitten tapahtui. Useamman vuoden työttömyyden jälkeen (pikku pätkä töitä välissä) TE-palvelut vihdoin lähetti minullekin TYÖTARJOUKSEN. Nyt pamautetaan kuohujuomaa ja kilistellään. Tästä se lähtee!

Eikun. Jaa. Työtarjouksessa vain kehotetaan hakemaan määräaikaista ympäristötarkastajan virkaa. Antamieni työnhakutietojen mukaan TE-toimisto on nimittäin arvioinut, että ammattitaitoni ja osaamiseni vastaa tehtävän vaatimuksia. Heh, heh, millähän ammattitaidolla ja osaamisella se työkkärin täti tai setä on näin arvioinut. Onko mittään hajua, että mitä se ympäristötarkastaja oikein tekkee? 

No on se täti/setä ihan oikein tietokoneavusteisesti arvioinut. Koulutus natsaa, osaaminen natsaa ja työkokemuskin osittain natsaa. Juttu on vaan niin, että tuo paikka on sadan prosentin varmuudella menossa jollekin ennalta valitulle tyypille. Oulu, tuo tietokonenörttien ja selluköpien ihmemaa, on luonnontieteilijälle karua seutua. Selkeästi ympäristöalan osaajien paikkoja tulee hakuun n. 10-20 vuodessa ja niistä käydään veristä taistelua. Viimeksi kun hain tällaista ympäristötarkastajan määräaikaista pestiä, niin hakijoita taisi olla yli 100 ja tehtävään valittiin joku Seija-Annikki (nimi muutettu), joka oli jo ennestään määräaikaisessa tehtävässä kaupungin ympäristötoimessa. Jos olisi kyseessä vakinainen virka, niin sitä olisi täysi mahdottomuus talon ulkopuolelta saada. Vakinaisia virkoja en yleensä hae, sillä sudokujen ratkominenkin on työllistymiseni kannalta järkevämpää puuhaa. 

Tämä kyseinen määräaikainen pesti, jota nyt täytyy siis oikein TE-toimiston uhkauksien kera hakea, oli jo ennestään hakulistallani. Tarkoitus oli siis hakea sitä huomenna tai ylihuomenna, avata Kuntarekry.fi -palvelu sen sadannen kerran, muokata jotain entistä hakulomaketta, lähettää hakemus  ja unohtaa koko asia sen siliän tein. Työtarjouksessaan TE-palvelut kehottaa minua ilmoittamaan tarjotun työn saamisesta viimeistään viimeisenä hakupäivänä. Steady on! Mistä hitosta minä sitä voin tietää ennen ei kiitos -sähköpostin saapumista? Tai tiedänhän toki. Ainoa mahdollisuuteni päästä edes haastatteluun tapahtuu niin että kaikki muut luonnontieteilijät kerätään torille ja teloitetaan. Rätätätätää. Ja sittenkin paikka menee mitä suuremmalla todennäköisyydellä jollekin vähemmän työttömälle insinöörille tai vaikkapa kauppatieteiden maisterille kaupungin talousosastolta. 

Kuten arvata saattaa, puhkun täällä innostuksesta. Osaamiseni on huomioitu. Rasti seinälle ja yksi lähetetty työtarjous TE-palveluiden plakkariin. Niitähän lähetettiin viime vuonnakin yli 500 000 kpl. Mikä on, kun ei tarjottu työ kelpaa?