Hymyhuulet suukon saavat, hymyhuulet huomataan!

Työttömältä vaaditaan usein positiivisuutta, negatiivisella asenteella ei kuulemma töitä saa. Siispä lupaan ajatella tästä eteenpäin vain mukavia, kukkasia, perhosia, olen erinomainen ja tärkeä ihminen, saan kyllä töitä, paistaa se aurinko risukasaankin, nami nami ja lässyti lässyti. Luen Rhonda Byrnen Salaisuus-kirjaa joka päivä kuin raamattua. Byrnen kirjan mukaan myönteiset ajatukset keräävät myönteisiä seuraamuksia ja päinvastoin, se on vetovoiman laki. Eli nyt kun tästä lähtien ajattelen mielenkiintoista ja mukavasti palkattua työpaikkaa, saan sellaisen, saan sellaisen... niin hupsista keikkaa, ensi viikolla puhelin soi ja kutsu työhaastatteluun kilahtaa! Kohta teen sitä mielenkiintoista työtä mukavalla palkalla. Voitan ehkä lotossakin ja unelmien prinssi laulaa serenadia ikkunan alla. Ehkä kaksikin prinssiä, sen rumemman kivitän matkoihinsa. Ja paskat. Tuohan on täyttä potaskaa, mukavia ajattelemalla ei synny yhtään avointa työpaikkaa. Jos saan Rhonda Byrnen humpuukiteoksen joululahjaksi, sytytän sillä saunan pesän.

Tämän viikon kohokohtia:

Kerron äidilleni, että yritän päästä palkkatukityöhön, mutta jos en pääse (ja luultavasti en pääse), niin yritän päästä edes johonkin työvoimakoulutukseen. Äiti hermostuu ja suorastaan suutahtaa: ''Et sinä enää voi opiskella, ei sitä aina voi vain kouluttautua ja kouluttautua!'' Kiitos vaan, äiti. No mitäs sitten pitäisi tehdä, kun töitä en saa? Onneksi en mennyt sentään sanomaan, että harkitsen hakemista kahden vuoden maisteriohjelmaan, kun muutaman kuukauden työvoimakoulutuskin tuntui olevan liikaa.

Siskoni on löytänyt molin sivuilta minulle sopivan työpaikan. Kerron hänelle, ettei minun koulutuksellani voi tulla kyseiseen paikkaan valituksi. Sisko hermostuu ja suorastaan suutahtaa: ''Kyllä sinun täytyy hakea kaikenlaisia paikkoja, ei riitä, että haet vain niitä paikkoja, joissa täytät työpaikkailmoituksen vaatimukset sataprosenttisesti.'' Niin, niin. Haen kyllä kaikenlaisia ja kaikentasoisia paikkoja. Jos kuitenkin haetaan laboranttia ja työpaikkailmoituksessa vaaditaan laborantin koulutusta, ei riitä, että on joskus pitänyt yllä valkoista takkia ja tehnyt jotain pientä laboratoriossa. Yhtä hyvin voisin hakea sydänkirurgin paikkaa. Olen kerran eläinbiologian tunnilla pistänyt skalpellilla pulun osiin, saanko paikan?

Olen hakenut mielenkiintoista työpaikkaa. Pieni toivo kuplii rinnassa, sillä olen aiemminkin tehnyt juuri samaa työtä ja saman työnantajan leivissä. Hakuaika päättyy perjantaina ja jo keskiviikkona sähköpostiin kolahtaa ei kiitos -viesti ilmoittaen, että ovat jo valinneet tehtävään sopivan henkilön. Hän varmasti olikin paras hakija, sillä hän jo hoitaa kyseistä työtehtävää.

Sanomalehti Kalevan yleisönosastolla Hannu Ruotsalainen Kempeleestä kirjoittaa näin: ''Suomessa palkitaan työttömyyttä. Tarkoitan tällä sitä, että niille, jotka jostakin syystä ovat vailla töitä, tällä hetkellä maksetaan siitä; hölmöläisten hommaa. Työttömyyskorvaus pitäisi muuttaa työllistymiskorvaukseksi. Työllistymiskorvaus olisi starttiraha uuteen työpaikkaan. Se maksettaisiin korvauksena työllistyvän tilille kolmen kuukauden ajan normaalin palkan lisäksi. Ne jotka eivät jostain syystä kykene tai halua työllistyä, sekä kaikki toimeentulon saajat, siirrettäisiin Kelan hoitamaan toimeentulotukijärjestelmään, jossa tuki olisi noin 480e/kk. Yhteiskunta maksaisi vain siitä, että haluaa työllistyä, eikä siitä, että voi olla työttömänä.'' Näitä todellisuudesta vieraantuneita Hannuja on ikävä kyllä Suomi pullollaan. Hyvää joulua vaan Hannullekin, koeta rentoutua edes pari päivää ja olla kadehtimatta työttömien suuren suuria korvauksia. Ehdotuksillasi olet ajamassa tuhansia ihmisiä veneen alle asumaan.

Hannu aka Ebenezer Scrooge

Puhu pukille

Huomasin lehdestä ilmoituksen mielenkiintoisesta koulutuksesta. Siis todella mielenkiintoisesta, tuota aihetta voisin kuvitella opiskelevani ihan antaumuksella. Edellistä tutkintoa ei tarvitsisi heittää romukoppaan, vaan tämä uusi tutkinto täydentäisi vanhaa. Koulutus kestäisi opiskelutahdista riippuen noin kaksi vuotta. Luulen, että työllistymismahdollisuuteni koulutuksen jälkeen olisivat paremmat, mutta mitään varmuutta asiasta ei tietenkään ole. Valmistuttuani olisin sen kaksi vuotta vanhempi ja kun en nytkään mikään parikymppinen ole... mutta kyllä tätä täytyy ihan vakavasi pohtia. Olin valmistumisen aikaan niin helpottunut, kun sain jättää opiskelijastatuksen taakseni, mutta parempi sekin kuin tämä nykyinen työttömän paskan status. 

Haluaisin keskustella asiasta jonkun kanssa, mutta ei ole ketään, kenelle puhua. Lähisukulaisten mielipiteet ja neuvot tiedän jo etukäteen; täystyrmäys, ei missään nimessä, olet jo opiskellut tarpeeksi, nyt on aika mennä töihin. Joo, mutta kun niitä töitä ei ole. Ystävilläni ei tunnu olevan mitään järkevää sanottavaa, kun yritän punnita vaihtoehtojani ääneen. ''Hae vaan niitä töitä, kyllä se vielä tärppää.'' Joo, mutta kun ei välttämättä ja mitä suuremmalla todennäköisyydellä tärppää. Olen hakenut töitä nyt yli vuoden verran. Ensin vain oman alani töitä, mutta sitten myös kaikkia muitakin paikkoja, joihin minulla periaatteessa on mahdollisuus päästä. Tarjolla on ei oota, huolimatta siitä kuinka hienoja hakemuksia rustaan tai kuinka vimmatusti CV:tä viilaan. 

Taidan hakea tähän koulutukseen ihan hissun kissun. Saattaa hyvinkin olla, etten pääse edes sisään, joten turha kai siitä on kenellekään puhua. Nielen sitten myös pettymyksen itsekseni. 

Pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä!

Olen taas viime päivinä miettinyt ulkomaille muuttoa. Jossain vaiheessa ajattelin, että voisin jo ensi keväänä lähteä, mutta se ei tule olemaan taloudellisesti mahdollista. Lentoliput, takuuvuokrat sun muut maksavat ja minulla ei ole rahaa. Persaukinen työtön ei saa lainaa ja säästää ei voi, kun kaikki mikä tulee, menee viheltäen asumiseen, laskuihin ja ruokaan. Pieni valonpilkahdus näkyy kuitenkin tunnelin päässä ja olen melko varmasti saamassa lähiaikoina hieman rahaa ennakkoperinnön muodossa. En tiedä tarkkaa ajankohtaa vielä, joten perintöä odotellessa... jospa syksyllä sitten pyrähtäisi muuttolintujen mukana vierahille maille. 

Sillä mitä minulle on tarjolla Suomessa? Saatan toki saada jonkun pätkän töitä, mutta mitä sen jälkeen? Uusi työpätkä tai työttömyys? Pitääkö taas muuttaa aivan toisaalle? En jaksa enää kauaa elää epätietoisuudessa, tavarat muovipusseissa ja laatikoissa odottamassa, että koska taas lähdetään. 

Muutto ulkomaille ei ole minulle kuitenkaan mikään helppo päätös. Vanhempani ovat iäkkäitä ja molemmilla on erinäisiä sairauksia. He ovat eronneet, asuvat yksin ja tulevat lähitulevaisuudessa tarvitsemaan apua. Miten minä ulkomailta käsin autan? Sukulaiset, ystävät ja tuttavat jäävät tänne. Olen yksinäinen nytkin, mutta ulkomailla saatan olla vielä yksinäisempi. Entä jos jään työttömäksi ulkomailla? En olisi välttämättä oikeutettu työttömyysturvaan, sillä ainakin Britanniassa ollaan maahanmuuttajien sosiaalitukia kiristämässä. Ehkä rupean selvittämään ensiksi mahdollisuuksiani Norjassa, sillä se tuntuu paljon maahanmuuttomyönteisemmältä vaihtoehdolta. 

Ja koira mukaan, tietenkin!

Orang-utan, metsän ihminen

Koiran hengitys haisee. Sillä on hammaskiveä ja se pitää viedä eläinlääkärille hammaskivenpoistoon. Operaatiota varten koira nukutetaan ja siitä tulee sitten kallista lystiä, n. 110-150 euroa. Auts. Mutta pakkohan se on laittaa hampulit kuntoon, ettei tule pahempia ongelmia. 

Olen kurkkuani myötä täynnä tätä työttömyyttä ja köyhyyttä. Haluan maanantaina pistää kellon soimaan ja mennä töihin. Haluan keskustella ympäristöasioista niistä jotain ymmärtävien kanssa, haluan ratkoa ongelmia, haluan kirjoittaa raportteja, osallistua työpaikan joululounaalle jne. Haluan saada palkkaa joka kuukausi, ettei minun tarvitse lakkaamatta murehtia vuokran ja laskujen maksua. Tuntuu kuin koko ajan pidättäisin osittain hengitystä. Olo on levoton, en pysty keskittymään mihinkään. Rauha laskeutuu ainoastaan öisin, jolloin voin uneksia olevani joku muu ja jossain ihan muualla. Aamulla herään taas samaan työttömän köyhän painajaiseen. Alan muistuttaa sitä apaattista orankia, jonka näin vuosia sitten Wienin eläintarhassa. 

Ylikoulutettu alisuoriutuja

Työpaikkailmoitus: Haemme Kahvilatyöntekijää. Odotamme aikaisempaa kokemusta vastaavista tehtävistä. Tehtävä täytetään heti sopivan henkilön löydyttyä, joten toimi nopeasti. 

Toimin nopeasti ja lähetin hakemuksen jo pari päivää sitten, noin tunti siitä kun ilmoitus oli julkaistu. Minulla on kokemusta vastaavista tehtävistä, olen ollut sekä kahvilassa että leipomon myymälässä töissä ja muutakin asiakaspalvelukokemusta on yllin kyllin. Luulisi siis puhelimen pirisevän? No eipä pirise, ilmoitus on vielä jäljellä ja sopivaa henkilöä ei ole ilmeisesti löydetty. Pistää miettimään, että miksi minä en ole sopiva henkilö? Onko suurin vikani korkea ikä vai korkea koulutus? Jos olisin kymmenen vuotta nuorempi ja opiskelija, niin sitten sopisin? Tekisi mieli soittaa ja kysyä, mutten voi, koska olen niin ärsyyntynyt. 

Että näin Suomessa koulutus kannattaa. Suorita vaivalla ja tuskalla maisterintutkinto ja et sen jälkeen ole kelvollinen enää mihinkään. Muutamat tuttavani ovat jaelleet viisaita neuvojaan ja kehottaneet, että jättäisin ns. hanttihommien työhakemuksista korkeakoulututkinnot pois. Eli olen valmistunut ylioppilaaksi ja sen jälkeen...? Mahtaisi siinä rekrytoija ihmetellä, että mitähän tämä hakija on tehnyt lukion jälkeen, kun kuitenkin on jo keski-ikäinen. Vai pitäisikö ikäkin sitten valehdella? CV:n toki muokkaan uuteen uskoon ja korostan noita työhistoriani hanttihommia, mutta en minä voi suorastaan valehdella. 

Olenko ylikoulutettu alisuoriutuja? No ilmeisesti en, sillä en pääse suorittamaan mitään, en yli enkä ali. Ottaa niin pattiin, että pitää kai ruveta harrastamaan kuntonyrkkeilyä, että saa lyödä jotain. Ai niin, ei ole siihenkään varaa. Jos tiristäisi jostain pari kymppiä ja hankkisi edes kahvakuulan, kasvattaisi semmoiset hauikset, että puseronhihat puristavat. 

Kokeilisinko työkokeilua?

Voi mahoton. Rupesin tässä aikani kuluksi miettimään myönteisiä työkokeilusta. Tätä ennen olen suhtautunut siihen kielteisesti, sillä mielestäni minun ei pitäisi tällä koulutuksella ja työkokemuksella joutua kokeilemaan tai kuntoutumaan yhtikäs mitään. Syy työttömyyteeni ei ole koulutuksen tai taitojen puute, vaan palkallisten työpaikkojen puute.

Miksi sitten kuitenkin lähtisin ''kokeilemaan'' työtä? Eli suomeksi sanottuna tekisin koulutusta vastaavaa työtä ilman palkkaa. Vaikka monet tollommatkin opiskelutoverit tekevät samanlaisia hommia ihan mukavalla kuukausipalkalla. Melko nurinkuriseltahan se tuntuu, mutta....

Pitää tajuta ja hyväksyä, että on erittäin epätodennäköistä, että saisin tämän massatyöttömyyden aikana oman alani palkkatyötä. Muutakin työtä taidan hakea turhaan. Työkokeilupaikan voisin kai valita itse? Jos pääsisin valitsemaani unelmieni organisaatioon työkokeiluun, niin saisin työkokemusta juuri siinä organisaatiossa ja juuri haluamistani työtehtävistä. Vai onkohan minulla kenties liian optimistiset luulot työkokeilusta? Kokeilupaikka voi olla kiven alla, sillä ainakin kaikkiin typo-koulutuksiin on kova tunku, kun epätoivoiset työttömät yrittävät saada itselleen jotain järkevää tekemistä.

Oletetaan, että haen ja pääsen työkokeiluun unelmieni työnantajalle. Luulenko sitten työllistyväni tähän organisaatioon työkokeilujakson jälkeen? No en. Milläpä he minut palkkaisivat, jos heillä ei edelleenkään ole rahaa. Mutta voisin työkokeilulla paikata sen CV:ni ammottavan aukon, joka haittaa työllistymistäni sekä Suomessa että ulkomailla. Hakisin töitä vielä ollessani työkokeilussa eli esittäisin työttömän sijasta työpaikan vaihtajaa. Olisin työmarkkinoilla paljon hotimpi kuin työtön työnhakija. Työkokeilun voi onneksi keskeyttää, jos sattuisin saamaan työpaikan ennen kokeilun loppua.

Täytyypä ottaa selvää! Rahallisesti siinä olisi järkeä, sillä jos olen ymmärtänyt oikein, työkokeilussa saa työmarkkinatuen päälle korotuksen 4,78 e/pv sekä kulukorvauksen 9 e/pv. (Putoan siis työmarkkinatuelle noin parin kuukauden päästä ja joudun sitten luultavasti syömään tuon koiran, että selviän hengissä. No ei sentään, Lidlin tölkkipapuja ja nakkeja.)

Haluan lopuksi kuitenkin painottaa, etten missään nimessä hyväksy vastentahtoista, karenssin uhalla teetettyä kuntouttavaa työtoimintaa tai työkokeilua. Ei ole oikein, että täysin työkykyiset, terveet ihmiset tekevät palkatta töitä pelkkää työmarkkina- tai toimeentulotukea ja ylläpitokorvausta vastaan. Joku polku aitoon työllistymiseen täytyy olla, tai muuten kyseessä on orjatyö.

Voi änkeröinen

Sähköpostiin kolahti kaksi ilmoitusta kahden eri työpaikan rekrytoinnin aikataulusta. Eli molemmissa on rekrytointi vielä meneillään ja aikovat ilmoittaa, jos kutsu haastatteluun käy. Toiseen paikkaan oli hakijoita 330 ja toiseen 392. Hiljaiseksi vetää. Taidan ruksia suosiolla listoilta pois, ei minulla ole noihin mitään mahdollisuuksia. Koulutus ja työkokemus soveltuvat kyllä molempiin, mutta eiköhän noiden satojen hakijoiden joukossa ole muutama yli-ihminen, joille paikat sitten menevät. Oikeastaan tuon ensimmäisen paikan hakijamäärän ymmärrän, sillä se sijaitsee pääkaupunkiseudulla ja kelpoisuusehtona tarkemmin määrittelemätön keskiasteen tai alimman korkea-asteen tutkinto. Toisessa paikassa vaatimuksena oli korkeakoulututkinto luonnontieteelliseltä alalta ja sen korkea hakijamäärä taas kerran vahvisti sen, mitä olen täällä blogissa manannut jo useampaan otteeseen; työttömiä luonnontieteilijöitä on pilvin pimein. Työpaikat ovat kadonneet kuin pieru saharaan. Pruut ja prööt vaan. 

Olen toki hakenut muitakin paikkoja, mutta tuloksetta. Kahvilatyöntekijä, vahinkokäsittelijä, varastotyöntekijä, ympäristötarkastajan viransijaisuus, osa-aikainen myyjä. Siinä tämän viikon hakemukset. Mutta mappi ööhön päätynevät nekin vaan. 

Kolme viikkoa sitten sain haastattelukutsun asiakaspalvelutehtävään henkilöstövuokrausfirma Eilakaislalta. Ensimmäinen haastattelukierros toteutettiin videohaastattelun muodossa, jossa web-kameran avulla nauhoitin omat vastaukseni muutamaan kysymykseen. Toiselle kierrokselle en ilmeisesti päässyt, sillä sen jälkeen ei asiasta ole kuulunut pihahdustakaan, vaikka vastausta luvattiin kahden viikon sisällä. Melko epäkohteliasta. Jos minä näen vaivaa haastattelukysymyksiin vastatessani, niin vähintä heidän puoleltaan olisi ilmoitus, että ei kiitos tällä kertaa. Mutta ilmeisesti turhat kohteliaisuudet voi unohtaa, kun työnhakijoita tursuaa ikkunoista ja ovista. 

Juttelin eilen tuttavani kanssa puhelimessa ja hänellä oli oiva neuvo työnhakuun: ''Hae vaan reippaasti kaikkia paikkoja, vaikka jotain kahvilatyötäkin. Voithan sinä väliaikaisesti ottaa vastaan jotain osa-aikaistakin työtä''. Sain hillitä kieltäni oikein kunnolla, että kykenin asiallisesti vastaamaan, että olen toki reippaasti hakenut töitä yli vuoden verran, muun muassa useampaa osa-aikaista kahvilatyöntekijän paikkaa. Tuttava on itse sairaanhoitaja, eikä luultavasti ole koskaan ollut oikeassa työhaastattelussa, jossa joutuu suu vaahdossa vakuuttelemaan osaamistaan. Ja palkintona on vain märkä rätti kasvoja vasten. 

Onneksi on tuo koira. Voin sille selittää, että olen oikeasti tosi hyvä ja taitava. Ja se uskoo, katsoo hyväksyvästi nappisilmillään, näyttäisi peukkua, jos pystyisi. Nyt vaan heiluttaa iloisesti tuota hännänkippuraansa. 

Muista korkoavustus!

Nyt seuraa muistutus kaikille pienituloisille opintolainan takaisinmaksajille: muistakaa hakea teille kuuluvaa korkoavustusta Kelasta! 

Korkoavustus tarkoittaa, että Kela maksaa pienituloisen opintolainan erääntyvän koron kokonaisuudessaan ilman takaisinmaksuvelvollisuutta. Avustusta voi hakea maksettavaksi joko ennen eräpäivää (avustus maksetaan suoraan pankille) tai koron voi ensin maksaa itse ja hakea avustusta vasta sen jälkeen (rahat maksetaan itselle). Itse haen avustusta suoraan pankille, sillä minulla ei yksinkertaisesti ole rahaa noihin korkoihin, tyhjästä on paha nyhjäistä. 

Lisätietoja täältä.

Porvari porisee pehmoisia

Kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz vaati eduskunnan täysistunnossa keskiviikkona 12.11. suu vaahdossa, että kaikki työttömät on saatava kuntouttavan työtoiminnan piiriin. Sanantarkasti näin: ''Olen sitä mieltä, että terveille ja työkykyisille ihmisille ei pitäisi maksaa sosiaaliturvaa kotiin, vaan aina pitäisi tarjota ja edellyttää jotain merkityksellistä tekemistä, jota kutsutaan tänä päivänä kai kuntouttavaksi työtoiminnaksi''. Tästä innostui myös persujen Timo Soini: ''Työnteon pitää olla joutenoloa kannattavampaa, se on oikea linja''. 

Voi Ben. Laskeudu alas norsunluutornistasi ja jalkaudu työttömien pariin ja totea itse, etteivät kaikki työttömät ole työtävieroksuvia sossupummeja. Muistan myös, että aikoinasi käytit useita puheenvuoroja kommentoidaksesi ns. Sossu-Tatun tapausta. Tatu ei halunnut tehdä työtä eikä opiskella ja sai silti sossusta helposti 1100e/kk. Hän taisi kylläkin olla varta vasten keksitty hahmo, jonka varjolla oli hyvä kiihottaa kansaa työttömiä vastaan. Joka tapauksessa; valtaosa työttömistä haluaa epätoivoisesti töihin. Miten heidän työllistymistä edistää kuntouttava työtoiminta, josta ei makseta palkkaa? Josta ei kerry eläkettä tai lomarahaa? Ei ole työterveyshuoltoa, ei liinkuntaseteleitä. Luuletko palkattoman orjatyön olevan mielekästä? Järkihän siinä lähtee, jos täysin terve ja työkykyinen ihminen laitetaan palkatta töihin. Sitä paitsi kuntouttavan työtoiminnan järjestäminen ei ole ilmaista, se maksaa pitkän pennin. Eikö tätä rahaa voisi mieluummin käyttää aitojen työpaikkojen luomiseen, eikä työttömien kyykyttämiseen? Ja samat sanat Soinille. Miten kuntouttava työtoiminta on työttömälle muka joutenoloa kannattavampaa? Se on sitä ainoastaan silloin, jos siihen karenssin uhalla pakotetaan. Muuten on kyllä kannattavampaa ''makoilla'' kotona ja hakea niitä oikeita töitä. 

VMP, Ben ja Kokoomus, VMP. Ja tällä en nyt tarkoittanut, että Varamiespalveluiden listoilta löytää kyllä jokainen työtön töitä, jos vaan viitsii hakea... 

Mutta hei, mitä pienistä, Me ollaan hävitty tää peli.

Osattoman oppitunnit

Mistä tietää, että sinut on kutsuttu näennäisesti avoimen työpaikan näennäiseen työhaastatteluun? Osatonpa kertoo, sillä Osaton sai siitä taas kerran opetuksen. 

1. Saat kutsun työhaastatteluun ja sinulle yritetään tyrkyttää virtuaalihaastattelua. Ei tarvitse vaivautua paikan päälle näytille, vaikka kyse on vaativasta tehtävästä. KLING (Hälytyskellot kilkattavat.) 
2. Haastattelija kertoo, että työpaikasta ilmoitettiin vain organisaation omilla sivuilla, sillä he eivät halunneet liikaa hakemuksia. KLING
3. Haastattelija kyselee melko epäolennaisia kysymyksiä. Tuntuu, että hän oikeastaan kalastelee sellaisia tietoja, joiden perusteella sinut voi hylätä. KLING
4. Haastattelun jälkeen hän ilmoittaa, että valintapäätös ilmoitetaan sähköpostilla. KLING (Tämä siis kertoo sinulle ainakin sen, ettei sinua tulla valitsemaan, sillä valitulle soitetaan, ei lähetetä sähköpostia.)
5. Saat valintapäätöksen ja sinut on päihittänyt joku paikkakuntalainen henkilö, joka ei ole vielä edes valmistunut, mutta joka on ollut kyseisessä organisaatiossa harjoittelussa. KLING, KLING. 

Ja joulukin tulee. Minä VIHAAN joulua.

Rannalle vieläkin rimpuilen

Niin se on, minä taivun voimasta aaltojen,
Niin se nyt on, että laituri haaveeksi jää

Suolainen, on maku huulilla katkera
Veri suonissa kiehuu, vie minut aaltoihin

- Vesterinen Yhtyeineen

Niin se on. Ei löydy Suomen maasta työtä luonnontieteilijälle. Työ Suomen luonnon puolesta jää haaveeksi. Vuosien koulutus on valunut hukkaan. Pääsykokeet, tentit, harjoittelut, esseet, raportit, pulun leikkeleminen, gradun vääntö - kaikki on ollut turhaa. 

Miltä nyt tuntuu? Kysyy urheilutoimittaja. No saatanan pahaltahan se tuntuu. Kaikkeni annoin, parhaani tein, hetken näytti, että luisto oli mitä parhain, mutta en osannut ennakoida työpaikkojen totaalista puutetta herran vuonna 2014. En osannut aavistaa, että olisin pilkan aihe nettien keskustelupalstoilla tai jopa tarpeeton paperinpyörittäjä politiikkojen möläytyksissä. Kukkahattutäti, kettutyttö, kehityksen jarru. 

Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen, kestävä kehitys ja ilmastonmuutoksen hillitseminen ovat täyttä jaskan pauhantaa. Päättäjiä nämä asiat eivät oikeasti kiinnosta, sillä he eivät ymmärrä luonto- ja ympäristöarvoista höykäsen pöläystä. Hienoja sanoja puhutaan, mutta rahaa ei kuitenkaan löydy tekojen tekemiseksi. Uusiutuvien energiamuotojen sijaan tuetaan lyhytnäköisesti ydinvoimaa. Suojelubiologian oppien vastaisesti luontoa suojellaan tilkkutäkkimäisesti hehtaari sieltä hehtaari täältä. Bioalan tutkimusrahoja leikataan. Kokoomuksen isojen poikien talutusnuorassa intoileva ympäristöministeri torppaa soidensuojeluohjelman ja varmaan seuraavaksi avaa koskiensuojelulain.

Puhelin soi. Toivo herää. Kutsu työhaastatteluun? No ei. Amnestyn edustaja se vain soittaa ja mankuu rahaa. Minun pitäisi varmaan ehdottaa heille uutta ihmisoikeuskampanjaa: 

Osallistava sosiaaliturva rikkoo YK:n Ihmisoikeuksien julistuksen artiklaa 23: Jokaisella on oikeus työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan. Allekirjoita vetoomus orjatyötä vastaan. 

Täytyy jollakin ilveellä rimpuilla ulkomaille. Toivottavasti saan matkarahat kasaan ennen kuin minua ruvetaan pakosta osallistamaan tai kuntouttamaan. Oikeiden työpaikkojen luomiseksi ei nähtävästi tehdä mitään, sillä puolet kansasta halutaankin työmarkkinatukea vastaan lapion varteen. Tärkeintä on, että toisella puolella kansasta on kivaa. 

Suomen luonto on kaunis

Kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä

Liian moni työtön häpeää työttömyyttään ja tuntee itsensä epäonnistuneeksi, huonommaksi ihmiseksi. Työtön saattaa jäädä pois kutsuilta vain väistelläkseen ''mitä tee työksesi'' -kysymyksiä. Tuttavan puheluun saattaa jäädä vastaamatta, kaupassa puikahtaa entistä koulutoveria hyllyjen taakse piiloon. Teen sitä itsekin välillä. Siis välttelen kuulumisieni kertomista, sillä aina se ei vaan huvita. Mutta.

Minä en häpeä! Sillä miten Suomen surkea työllisyystilanne on muka minun syyni? Jos työpaikkoja ei riitä minulle asti, niin minä en todellakaan pode huonoa omaatuntoa siitä, että lorvailen kotona ja nostan työttömyyskorvausta. Työttömyys ärsyttää. Olen turhautunut. Olen vihainen. Mutta häpeää tunteakseni minun olisi tehtävä jotain tieten tahtoen väärin. Haen työtä, tahdon tehdä työtä, joten syön ihan hyvillä mielin. 


Missä taivas on?
Missä jumala on, kun lauma polkee paikallaan?
Missä kuningas, joka meidät vapauttaa?

- Apulanta

CV-netin muokkausta

CV-netti on TE-palveluiden ylläpitämä työnhakijoiden ja työnantajien kohtaamispaikka. Työnhakijat laativat järjestelmään avoimia työhakemuksia ja näistä työnantajat sitten etsivät sopivia työntekijöitä ammattinimikkeen tai hakusanojen avulla. Joillain aloilla työnhakijat voivat saada työtarjouksia jo samana päivänä ilmoituksensa jättämisestä. Tämä voi johtaa nopeasti työsuhteeseen. - höpinää TE-palveluiden nettisivuilla. 

Uskoo ken haluaa. Jotkut ovat todellakin saaneet työtarjouksia tätä kautta, esim. siivoustyötä toisella paikkakunnalla, puhelinmyyntityötä provikkapalkalla, verkostomarkkinointia... työtarjousta, jossa tarjotaan todellista työtä todellisella palkalla on aika turha odottaa. 

Itse laadin noin puoli vuotta sitten ilmoituksen CV-nettiin TE-palveluiden pyynnöstä, vaikka en todellakaan usko oman alani työnantajien käyttävän palvelua rekrytoinnissa. Tein kuitenkin työtä käskettyä ja näpyttelin jonkinlaisen hakemuksen ilman todellista CV:tä tai nimeä, yhteystietona anonyymi sähköpostiosoite. Työnhakualueeksi laitoin koko Suomen, sillä haen työtä välillä Utsjoki-Hanko. En kuitenkaan odottanut minkäänlaista yhteydenottoa.

Yllätys, yllätys, yhteydenottoja työnantajilta ei ole tullut, mutta päivityspyyntöjä TE-palveluilta kylläkin. Tänään sitten muokkasin hakemustani kaikenlaista tyrkytystyötä tarjoaville mahdollisimman luotaantyöntäväksi. Käytin lauseita kuten ''haen vain oman alani työtä'', ''suostun vain kokoaikatyöhön'' ja ''vaadin asianmukaista palkkaa''. Työnhakualueen vaihdoin koko Suomesta kotikuntaani. Jospa viestini olisi näin selkeä. En ole kiinnostunut mistään osa-aikaisista, palkka-maksetaan-jos-jaksetaan töistä. 

Minun käsittääkseni CV-netin kautta tulleita työtarjouksia ei ole pakko ottaa vastaan ja kieltäytymisestä ei pitäisi tulla karenssia. Mutta tämä varma tieto on sitten kotoisin vauva.fi -sivuilta, joten kehottaisin suhtautumaan sitten hieman varauksella.

Oivallus liikkuvuusavustuksesta ja murinaa opintolainasta

Sattuipa silmiin eräs mielenkiintoinen seikka liikkuvuusavustuksesta. Liikkuvuusavustus meinaa siis, että TE-palveluilta saa korvausta matkasta työhaastatteluun, palvelusuhteen solmimiseen tai menomatkaan uuteen työpaikkaan. Muuttoavustusta voi hakea, jos muuttaa työn perässä työssäkäyntialueensa ulkopuolelle. Joo, nämä asiat tiesin ennestään. Mutta! Jos työmarkkinatuella elävä työtön lähtee oman työssäkäyntialueen ulkopuolelle 2-4 kuukaudeksi kokopäivätyöhön, hän voi pitää työmarkkinatukensa matka-avustuksena. Luin asiasta täältä. En ole kuitenkaan varma, saako siinä tapauksessa pitää työmarkkinatukensa koko sen 2-4 kuukauden ajan vai maksetaanko ainoastaan yksi tukierä muuttoavustuksena. 

Olen jättänyt useampaan paikkaan hakematta siitä syystä, että työsuhde olisi ollut aivan liian lyhyt. Rahallisesti minulle ei olisi mitenkään mahdollista muuttaa esimerkiksi Utsjoelle 2 kuukaudeksi. Mutta jos saisi pitää työmarkkinatuen siihen palkan päälle? Silloin voisi olla jotain toivoa. Unelmieni työnantaja on viime aikoina ilmoitellut juuri muutaman kuukauden pesteistä (valtion pulju, rahat tiukalla). Katsonpa niitä ihan eri silmällä tästä lähtien, sillä muutan oman alani työn perässä vaikka Imatralle, jos se vaan on taloudellisesti mahdollista. Joskaan en vielä saa työmarkkinatukea, vaan ansiosidonnaista. 

Ja sitten muutama sananen opintolainasta. Se nimittäin vatuttaa työtöntä ja pirusti. Jos olisin palkkatöissä, niin lyhentäisin sitä mukisematta, mutta on todella katkeraa maksaa sitä työttömyyskorvauksesta. Minun mielestäni minut on huijattu nostamaan lainaa. Minulle uskoteltiin, että näin systeemi toimii. Muistan elävästi, että silloinen ministeri Tanja Karpela näin vakuutti jossain televisio-ohjelmassa. Nostat lainaa ja se on osa opiskeluaikasi toimeentuloa. Valmistut, menet töihin ja maksat lainan pois. Mutta kuinkas sitten kävikään? Nostin lainaa, opiskelin ja valmistuin kortistoon. Töitä ei luonnontieteilijöille ole. Onko sitten reilua, että maksan sen saamarin lainan takaisin työttömyyskorvauksesta ja kituutan päivästä toiseen myyden irtainta omaisuuttani ja peläten lopullista konkurssia? Ei ole. 

Että siinä miettimistä niille kaikille innokkaille työttömyyskorvauksesta kätisijöille. Rahaa tulee niin ja niin paljon. Siitä sitten pois asumiskulut, ruoka ja muut välttämättömät menot. Jää niin ja niin paljon. Vai jääkö? Aika harvalla ei ole mitään lainoja, joita joutuu makselemaan pois. Voi olla opintolainaa, autolainaa, kulutusluottoa, Hobby Hallin osamaksua, luottokorttivelkaa... kaikki nekin pitää maksaa siitä työttömyyskorvauksesta. Ei auta itku ja hampaiden kiristys, maksettava on. Omalla kohdalla kaikki menee välttämättömyyksiin ja lainojen lyhentämiseen. Rahaa ei jää esimerkiksi vaatteisiin, jumppakorttiin, elokuvalippuun, lääkäriin, uusiin silmälaseihin tms. Joudun kieltäytymään useista kutsuista ja illanvietoista, koska minulla ei ole rahaa lahjaan tai bussilippuun. Minua tulee tänä talvena palelemaan, sillä minulla ei ole vara ostaa lämpimiä housuja rikki menneiden tilalle. 

Minä en rohkene edes haaveilla parisuhteesta, sillä kuka nyt työttömän ja köyhän huolisi? Joka kulkee kalsareissa (legginseissä), kun ei ole varaa housuihin? 

Ja sitten väitetään, että työttömät haluavat vain maata kotona, koska korvauksia nostellen elämä on helppoa. Hypätkääpä minun pöksyihini edes päiväksi, niin voi mielipide muuttua. Ainakin pylly paleltuu niissä legginseissä.

Kammottavan ihanaa

Mistä tietää, ettei taida viettää kovin hehkeää elämää? Siitä, kun katsoo televisiosta post-apokalyptista zombie-sarjaa ja toivoo olevansa tapahtumien keskellä. Kuuluvansa siihen pieneen selviytyjen joukkoon, joka taistelee zombeja, murhaajia, raiskaajia ja kannibaaleja vastaan. Mieluummin näkisi nälkää ja veren roisketta ja kuuluisi johonkin ryhmään kuin söisi turvallisena vatsansa täyteen, muttei olisi tarpeellinen mihinkään tai kellekään. Minähän voisinkin näin työttömänä tiedenaisena kehitellä jonkin zombieviruksen...

Mutta on se ihanaa, että The Walking Dead jatkuu jälleen! Viidennen kauden ensimmäinen jakso oli aivan kammottavan hyvä ja näin koko yön painajaisia sen katsomisen ansiosta. Mutta ihanaa, kauhun ystävät, ihanaa. Katsoin sen kunniaksi tänään vielä George A. Romeron elokuvan Day of the Dead. 

Rahaa on kuin roskaa ja roska on kuin pas...

On se mukavaa, että joillakin on vara laittaa rahaa täysin turhuuksiin. Huuto.netissä kaupataan muumimukia ja joku on ostamassa sitä hintaan 4750e. Ti ti tyy. Se on vaan kahvimotti. Olkoonkin joku limited edition Fazer-muki, jota on valmistettu vain (!) 400 kpl. Kahvimotti on kahvimotti. 

Köyhälle tuommoinen materian palvonta on onneksi taakse jäänyttä elämää. Olen tässä laihojen vuosien saatossa useampaan otteeseen miettinyt, että rahattomuudessa on myös paljon positiivisia puolia. Kun ei yksinkertaisesti voi ostaa mitään ylimääräistä, niin huomaa, mikä on sitä turhaa. Kiinnittää enemmän huomiota siihen, kuinka ihmisiltä lypsetään rahaa markkinoinnin ja brändäämisen keinoin. Varsinkin naistenlehdet naurattavat. Aamulle ja illalle pitäisi olla erikseen kaiken maailman voiteita ja seerumeita, muuten naama rupsahtaa. Itse olen viiden euron päivävoiteella pärjännyt vuosikaudet ja edelleenkin kysellään Alkossa henkilöllisyystodistusta. Kullanvärisellä korkilla ja 60 euron hintalapulla varustettu purnukka ryppyvoidetta on kyllä yhtä tyhjän kanssa, jos joka ilta vetäisee pullon 20 euron Chardonnayta ja joka talvi käristää nahkaansa Phuketin rannoilla. Rusinaksi rypistyy, vaikka kuinka sivelisi milloin mitäkin 3D vuohenpalliuutetta kasvoille. Olen päättänyt, että jos jossain vaiheessa tuloni normalisoituvat, niin en sittenkään ala jaella rahojani ympäriinsä miten sattuu. Aasiassa hikipajassa hätäisesti kasattu laukku ei silloinkaan olen useiden satojen eurojen arvoinen. Ei vaikka siinä komeilisi houkuttelevasti kimalteleva G-kirjain. Valmiiksi siivutettu juusto on silloinkin kilohinnaltaan kalliimpaa kuin könttijuusto. On se laiskaa touhua, jos ei juustohöylää jaksa käyttää. 

Ja hyvää viikonloppua vaan kaikille tasapuolisesti! Tai no. Kaikille eläinrääkkääjille vähän paskempaa viikonloppua.

Ufo tarjosi kaakaon

Bongasin tänään työpaikan, joka on kuin luotu minulle. Just eikä melkein. Oikein sydämessä läikähti, kun työtehtävien kuvailua luin. Kaikki natsaa; koulutus on sopiva, työkokemus on erittäin sopiva (olen ollut samalla työnantajalla ennenkin töissä hieman eri tehtävissä) ja rekrytoija on tuttu tyyppi. Nyt pitää vaan toivoa, että paikka on oikeasti auki, eikä vain näennäisesti avoinna. Näin sitä pieni ihminen innostuu puolen vuoden määräaikaisesta työpaikasta toisella puolella Suomea. 

Saisi nyt perskutarallaa sen jalan sinne oven väliin! 

''Ufo tajosi kaakaon, maistoin sanoin hyvää on
 muki tiskattiin, kuivattiin, koneet käynnistettiin
 ufo tarjosi kaakaon, kuinka upeaa elämä on
 Saturnus, Mars, Venus, tähtien kimallus.''

Turhaa touhua

Osuipa silmiini mielenkiintoinen työpaikka. Mutta haku päättyy perjantaina 3.10. ja työ alkaa maanantaina 6.10.! Siitä voikin päätellä, että työhön on jo tekijä valittuna, mutta paikka on näennäisesti laitettu julkiseen hakuun. Meinaan vaan, että siinä viikonlopun aikana ei varmaan kovin kummoisia rekrytointiprosesseja järjestellä. Hakemuksen tehtävään olen toki laittanut, mutta en odottele muuta kuin ei kiitos tällä kertaa -sähköpostia.

Näyttää siltä, että ainakin julkisen sektorin paikat ovat kaikki ennalta sovittuja. Tuolileikki käy kuumana ja uusilla naamoilla ei ole juuri saumaa. Monet jaksavat jurnuttaa julkisen sektorin paisumisesta, mutta todellisuudessa valtion ja kuntien työpaikat ovat kyllä vähentyneet. Julkiset menot suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat toki nousseet, mutta eiköhän se ole luonnollista laskusuhdanteen aikana, kun BKT kutistuu.

Että semmoiset mietteet näin maanantain kunniaksi. Jospa raapustaisi taas yhden täysin turhan työhakemuksen johonkin jo ennalta jaettuun työpaikkaan. Tai vaihtoehtoisesti lähettäisi niin ikään täysin turhan avoimen hakemuksen johonkin yritykseen. Jihaa. 

Isojen asioiden äärellä

Nyt on aika muutosten tuulten puhaltaa. Täytyy hyväksyä tosiasiat, tehdä suunnitelma, asettaa päämäärä, keskittyä olennaiseen ja uida kuiville. On aika elää ja hengittää. 

Minulla on lähes joka päivä käytössäni ns. suttulehtiö, johon raapustelen kaikenlaisia muistiinpanoja ja suunnitelmia. Lehtiö täyttyy mm. kauppalistoista, yritysideoista, tapahtumien päivämääristä, laihdutussuunnitelmista... siis ihan kaikesta. En ole muuten juuri koskaan myöhässä mistään näiden suttulehtiöiden ansiosta, sillä suunnittelen niihin melko yksityiskohtaisia aikatauluja. Jotkut tuhertavat kalenterinsa täyteen tai laativat Excel-taulukoita, mutta tämä on minun juttuni ja se toimii minulle. 

Kuvassa esimerkki tältä aamulta. Huomaa tarkkaan laskettu kauppalista. Pakko laskea suurin piirtein eurolleen, kun rahaa on rajallisesti. Välttää nolot tilanteet kassalla, jos rahat eivät riitäkään. Köyhän arkea, siinä päivän sosiaalipornopläjäys sitä halajaville.

Mutta asiaan. Tunnustin eilen tosiasian; tuskin saan Suomesta oman alani töitä. Tuurilla voin saada, mutta sen varaan ei voi heittäytyä. Tuhersin sitten suttuvihkooni tulevaisuuden suunnitelmani. Listasin kaikki vaihtoehdot ja punnitsin niiden hyviä ja huonoja puolia. Vaihtoehdot olivat: a) hakea hanttihommia, b) kouluttautua uudelleen, c) muuttaa ulkomaille työn perässä, d) perustaa yritys tai f) muuttaa kamalaan mutta halpaan vuokramörskään perähikiälle, syödä lihapiirakoita ja katsoa tosi-tv:tä. 

Aika selkeästi järkevimmäksi ratkaisuksi seuloutui vaihtoehto c) muuttaa ulkomaille. Seuraavaksi sitten listasin sopivia maita ja punnitsin niiden hyviä ja huonoja puolia. Karsittu lista mahdollisista maista muodostui seuraavanlaiseksi: Norja, Englanti ja Skotlanti. Nyt alan sitten selvittää mahdollisuuksiani noissa maissa ja kenties armottoman norjan kielen opiskelun. Tavoitteeksi asetin siis muuttaa ulkomaille keväällä 2015. Lykke til?!

Kuva: Wikimedia Commons

Tältä tuntuu tänään ja miul on oikeus miu omii tunteisii

En tainnut saada hakemaani apinakin-osaa-sen-tehdä-työtä. Haastattelukutsua ei ainakaan kuulu. Ilmeisesti minulla on liikaa koulutusta, työkokemusta ja ikää. Että semmosta. Toivottavasti palkkaavat sitten osaamattomia, aina myöhässä olevia, laiskoja turhakkeita. Niih.

Vuorotteluvapaan ehdot muuttuivat syyskuun alusta alkaen

Vuorotteluvapaan ehdot ovat tiukentuneet 1.9.2014 lähtien, kenties työttömälle työnhakijalle eduksi. Vuorotteluvapaan työhistoriaedellytys korotetaan 10 vuodesta 16 vuoteen... ja jaadi jaadi jaa. Ei koske minua, työtöntä paskiaista. Mutta: Vuorotteluvapaan sijaiseksi palkattavan täytyy olla ollut työttömänä yhdenjaksoisesti tai osissa vähintään 90 kalenteripäivää ennen työsuhdetta. Aikaisemmin edellytys on ollut yksi työtön päivä. Mielenkiintoista. Kenties nyt vuorotteluvapaan sijaiseksi palkataan tarkoituksenmukaisia henkilöitä. Työ- ja elinkeinoministeriön sivuilla nimittäin kerrotaan, että vuorotteluvapaan tarkoituksena on edistää työntekijän työssä jaksamista ja tarjota samalla työttömälle työnhakijalle mahdollisuus saada määräaikaisen työn avulla työkokemusta. Mutta käytännössä aiemmin on pistetty jo työsuhteessa oleva työntekijä päiväksi kortistoon ja sitten hänet on palkattu uudelleen vuorotteluvapaasijaiseksi. Minutkin on kerran palkattu tähän tapaan. Marssin vain silloisen työnantajani kehotuksesta TE-toimistoon kertomaan, että olen nyt työtön työnhakija ja seuraavana päivänä ilmoitin, että sain töitä. 

Jatkossa sijaiseksi kelpaa siis vain oikeasti työtön henkilö, joka on ollut työttömänä työnhakijana TE-toimistossa vähintään 90 päivää vuorotteluvapaan alkamista edeltäneiden 14 kuukauden aikana. TAI alle 30-vuotias äskettäin ammatti- tai korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö (valmistumisesta enintään vuosi). TAI henkilö, joka vuorotteluvapaan alkaessa on alle 25-vuotias tai yli 55-vuotias. Näille vastavalmistuneille ja yli- tai ali-ikäisille riittää edelleenkin se yksi päivä kortistossa. 

Niin mitä hyötyä tästä sitten on? No, nyt kaikki työttömät innolla hakemaan noita vuorotteluvapaasijaisuuksia, nyt kun niinhin oikeasti on jotain saumaa! 

Esim. nyt tästä nopealle työpaikka TE-palveluiden sivuilta: Tuotekehityslaborantti Teknos Oy:lle Helsinkiin. Haku 19.9., joten hopi, hopi. 

Hakeako vai eikö hakea?

Työn metsästäminen sen kun jatkuu... puhti on melko lailla kadoksissa, men man måste bara kämpa vidare (yritän työnhaun ohessa petrata ruotsia apinan raivolla eli katsomalla Beck-elokuvia).

Aika monesti törmään ongelmaan, hakeako jotain paikkaa, joka ei ole lähellekään omaa alaa, eikä kiinnosta tippaakaan, mutta josta maksettaisiin ihan oikeaa rahapalkkaa. Tarkoitan tässä kokopäiväistä tai lähes kokopäiväistä työtä, kaikki nollasopimusta tarjoavat paikat kierrän kaukaa (minusta on täysin kohtuullista vaatia saada tietää kuinka monta tuntia työtä on viikossa ja missä ja mihin kellonaikaan). Kaikenlaisia toimistotöitä haen kyllä, mutta niin hakee monta sataa muutakin ja niihin minulla ei taida olla mitään saumaa. Mutta entäs sitten ns. hanttihommat, varastotyöt ja kokoonpanotyöt? Kyllä niihinkin varmasti hakijoita riittää, mutta niistä minulla on paljon kokemusta, joten jotain tsäänssejä kai olisi.

Mutta suoraan sanottuna v*tuttaa mennä trukkia ajamaan tai kännykkää kasaamaan, koska vuosien opiskelusta ei niissä hommissa ole mitään hyötyä. Tuntuuhan se ankealta, kun miettii niitä kaikkia valvottuja öitä ennen tenttejä, gradun vääntämisen tuskaa, yövuoroja varastolla (hanttihommissa, jotta pystyisi opiskelemaan, jotta saisi työtä... mikä vitsi). Kaikki työ ja hien vuodatus valuu kankkelin kaivoon.

Mutta jospa ajattelisi hanttihommia väliaikaisratkaisuna? Hammasta purren vaan liukuhihnahommiin ja tilipäivää odottelemaan. Vaikka ei ole ikävä tasan 10 minuutin kahvitaukoja, kellokortin leimaamista ja tuntitavoitteita. Ja ainaista kellon kyttäämistä, koska työvuoro olisi ohi.  Mutta voisihan siinä olla ideaa, jos tästä apinakin-kykenee-siihen-työstä saisi sen verran palkkaa, että pystyisi jotain säästämään. Säästöillä voi sitten paeta ulkomaille parempiin töihin.

Taidanpa hakea erästä vuorotyöpaikkaa. Vaikka vannoin, etten enää koskaan tee yövuoroja, sillä ne pilaavat terveyden. Mutta kyllä tämä toimettomuuskin terveyden pilaa.

Niks naks, köyhät kyykkyyn!

Tänään taas köyhää sapettaa. Nimittäin Kookomuksen sosiaali- ja terveysministeri Laura Rädyn töräyttämä aivopieru. Sosiaalidemokraattien ajamasta ansioveron lapsivähennyksestä on siis kyse ja sitä kritisoidessaan Räty ihmettelee, että kuinka moni oikeasti tienaa alle 2600e/kk tai peräti alle 2100e/kk? Hänen mielestään siis ilmeisesti ei kovin moni. Oikeasti alle 2100e/kk tienaavia palkansaajia on noin puoli miljoonaa. Ja entäpä me muut, jotka emme nauti palkkatuloja? Voi hyvää päivää! Kyllä on taas mukavaa olla köyhä ja työtön. Muistakaahan taas kaikki käydä vaalien aikaan äänestämässä näitä ruiskukkapuolueen ihmelapsia, niin saadaan köyhät vielä entistäkin kyykympään. Kokoomuslaisten sloganhan käsittääkseni on ''jokainen on oman onnensa seppä''. Kyllä, kyllä. Mutta se onni revitäänkin sitten muiden ihmisten selkänahasta. Heikot sortuu elontiellä... ja toiset senkun porskuttaa.

Itse en tuloillani hätyyttele tuota 2100e/kk. Olen siis virallisesti rutiköyhä. Onko minulla oikeutta kohta edes hengittää? 

Olen työtön, olen työtön, olen työtön
Asfalttia riittää niin kuin tehtaan liukuhihnaa
ja päivä on pitkä jos vain katuja mittaa
kasassa jos kestät näin pakko tehdä on
kun on rahaton
herrat vain ne käsiä hieroo
niillä aivojen paikalla on mätä liero
ne vaan sanoo sori aika on ankeaa ja kauppa kankeaa
mutta ankeempaa on vielä työttömän päivä
kun elämänilosta on pelkkä häivä

Perkele
Olen työtön

- Pelle Miljoon: Olen työtön

Apua, aivoni vuotavat!

Tänään maanantaina työttömyys ahdistaa taas sen verran, että kohta aivoni todellakin vuotavat. Nimittäin ulkomaille. Pitäkää tunkkine, arvon Suomi-neito. Pitäkää työttömyyskorvauksenne, hyödyttömät TE-palvelunne ja orjatyönne (työvoimakoulutus). Minä en hyväksy työttömyyttäni, enkä suostu työharjoitteluun tällä koulutuksella ja työkokemuksella. Jo se on p*rkele, jos tällä maalla ei ole osaavalle ihmiselle muuta tarjota kuin luuta kouraan.

Kaikkitietävän Wikipedian mukaan aivovuoto tarkoittaa työikäisten koulutettujen ihmisten muuttamista maasta toiseen, jolloin alkuperämaa häviää osaavan työvoiman suhteen. Montakohan tuhatta per vuosi minunkin opintoni tulivat maksamaan Suomen valtiolle? Mikä järki on kouluttaa ihmisiä kalliisti yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa, kun on tiedossa, että iso osa valmistuneista päätyy joko kortistoon, lattioita moppaan tai kahvia keittämään? Laatikon terävimmät työkalut laitetaan joko hyllylle ruostumaan tai sellaisiin hommiin, joihin tylsempikin työkalu pystyisi.

Mun pakko matkustaa on jonnekin
Entisestä pois juna vie
On aivan sama minne kiirehdin 
Kun vain pitkä on tie 

Nyt vaan pitää miettiä, että minne sitä suuntaisi? Missä on töitä ja minne voi muuttaa ilman liian monimutkaista luparumbaa? Englannissa olen asunut ennenkin, joten se suunta ainakin selvitellään. Norjassa on monella alalla töitä, mutta en ole varma, mikä on luonnontieteilijöiden tilanne. Ja Norjassa pitäisi opetella uusi kielikin, mutta se olisi oikeastaan vaan hauskaa. Unelmamaa olisi Uusi-Seelanti, mutta sinne on melko mahdotonta muuttaa koiran kanssa ja ilman koiraa en lähde. Koira pitäisi lennättää ruumassa (ei käy) ja se joutuisi paikan päällä kuukausiksi karanteeniin (ei todellakaan käy). Eli Uusi-Seelanti - raks - pois listalta. Harmi, sillä ilmeisesti siellä on pulaa juuri oman alani osaajista ja voisin jopa saadakin työluvan. Mutta olisi se silti liian monimutkaista, epävarmaa ja kallista. Ehkä pysyn kuitenkin Euroopan rajojen sisäpuolella. Ehkä en.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Saa nähdä, mistä sitä itsensä vuoden päästä löytää. Utsjoelta, Kanadasta, Skotlannista, Turusta vai Keniasta?

I need a holiday. A very long holiday. And I don't expect I shall return. In fact I mean not to.
- Bilbo Baggins

''Kyllä töitä tekevälle riittää'' -mussuttajat voisivat herätä vuoteen 2014

Tänään sain työhakemuksiini vastauksia, siis ei kiitos -viestejä, oikein kolmin kappalein. Eipä siinä mitään, alan jo pikku hiljaa tajuamaan, että työnhaku on luonnontieteilijälle melko toivotonta touhua. Työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole kuin murto-osalle hakijoista. Yhteen ei kiitos -viestiin oli liitetty jopa lista kaikista hakijoista. Mielenkiintoista! Siitä näkee tilanteen hyvin selvästi. Haettu määräaikainen työpaikka sijaitsi melko kaukana pohjoisessa ja hakijoita oli kuitenkin ympäri Suomea. Muutkin epätoivoiset luonnontieteilijät ovat siis valmiita muuttamaan työn perässä. Tai mistä minä tiedän kuinka epätoivoisia muut ovat, mutta minä ainakin olen.

Kotipaikkakunnallani olisin valmis tekemään muitakin töitä, mutta eipä niitäkään ole. Ja kohta on ilmeisesti lisää työnhakijoita tulossa, kun Microsoft tänään ilmoittaa irtisanomisistaan. Työllisyystilanne on aivan järkyttävä, mutta silti osa ihmisistä on todellisuudesta pihalla kuin lumiukot. Eräs tuttava kahvitellessa puhui jotain kaupan kassalle menemisestä, jos työttömäksi joutuisi. Näinköhän? Ei sinne kaupan kassalle noin vain mennä, nimimerkillä kokemusta on. Maisterin tutkinto ei ole mikään meriitti myyjän paikkaa hakiessa. Opiskelijana myyjäksi olisi vielä voinut päästäkin, mutta ei enää valmistumisen jälkeen. Valmistunut luonnontieteilijä on ilmeisesti työnantajien mielestä motivoitunut vain oman alan töihin. Joita ei ole. Hunompi homma.

Mutta eipä hätää, onhan minulla työpaikka tiedossa, eikö olekin herra ravintolayrittäjä Pekka Holma? Sinähän mesosit kerran (tai parikin kertaa) A-talkissa, että kun sinun yrityksessäsi on työpaikka auki, niin eipä niitä hakijoita paljon ole. Ihmettelit myös, että jos TE-palveluiden sivuilla on monta tuhatta työpaikkaa auki, niin eikö työttömälle työ kelpaa? Sinun mielestäsi siis työtä kuin työtä voi ja pitää hakea, viis koulutuksesta ja työkokemuksesta? Siispä lähetän sinulle, Pekka Holma, työhakemuksen. Ethän välitä siitä pikkuseikasta, ettei minulla ole ravintola-alan koulutusta, työkokemusta, anniskelupassia jne.? Silti kutsut minut haastatteluun ja tarjoat työtä? Tarjoat riittävää palkkaa ja työtunteja, jotta voin maksaa vuokrani, opintolainani ja käydä kaupassa? Et välitä, kun tarjoilen asiakkaille väärältä puolelta ja kannan vain yhden lautasen kerralla pöytään? Ja hevon jätökset, sanon minä.

Herätkää ihmiset siihen, että työttömiä on ainakin puoli miljoonaa ja lisää tulee koko ajan. Työpaikkoja on vain muutamia kymmeniä tuhansia. Unohtakaa mielikuva sohvalla makaavasta, saamattomasta työttömästä. Iso osa työttömistä on korkeasti koulutettuja, osaavia ihmisiä, jotka lähettelevät viimeisen päälle hiottuja hakemuksia lähes joka paikkaan. Saatat olla itse pian samassa veneessä. Ei auta vaikka mitä kevätjuhlaliikkeitä teet. Yrittämistä, siivoustyötä ja muuta iänikuista soopaa on turha kuvitella pelastajaksi. Ei ole mikään ratkaisu, että kaikki perustaisivat yrityksen tai kuuraisivat nälkäpalkalla lattioita. Ilman kunnollista liikeideaa väkipakolla perustetut yritykset kaatuvat. Ja kalliiksi tulee yhteiskunnalle kouluttaa siivoojia yliopistoissa tai alepan kassoja ammatikorkeassa.

Kerjään, lainaan tai varastan

Viime yö oli melko katkonainen. Yleensä saan unen päästä kiinni pian ja nukun hyvin aamuun saakka. Mutta nyt oli uni hataraa, mielessä pyörivät kaikki ahdistuksen aiheet, kuten työttömyys, köyhyys, yksinäisyys, kelpaamattomuus, kateus... onko tämä osattomuus osani koko lopun elämääni? Kahden aikaan piti mennä avaamaan ikkuna, jotta saan happea, taisin hyperventiloida.

Nyt seuraavana päivänä tuntuu vaihteeksi siltä, että aion tehdä ihan kaikkeni, jotta selviän ylös tästä suosta. Otsikon mukaisesti vaikka kerjään, lainaan tai varastan. Toimenpidelistaan voisi lisätä vielä valehtelun.

Lainannut olenkin jo ahkerasti. Olen velkaa joka suuntaan ja velkataakka painaa mieltä joka päivä. On opintolainaa, kulutusluottoa ja velkaa sukulaisille. Parin viime vuoden aikana vaatteet on ostettu luotolle postimyynnistä. Kaikki lainat on otettu oikeaan tarpeeseen, niillä ei ole kustannettu bileiltoja tai ulkomaanmatkoja. Vaatteita on tilattu silloin kun vaatekaapissa ei yksinkertaisesti ole mitään päällepantavaa (kirppiksiä toki kierrän, mutta ei sieltä aina löydy sopivia vaatteita, varsinkaan kenkiä). Muutamaan otteeseen olen turvautunut paholaisen keksintöihin eli pikavippeihin, mutta onneksi selvinnyt niiden takaisinmaksusta. Velkaa on kuitenkin sen verran, että työttömyyskorvaus ei millään riitä vuokraan, laskuihin, ruokaan ja velkojen lyhentämiseen. Saati sitten mihinkään ylimääräiseen, kuten uusiin vaatteisiin tai elokuvalippuun. Nyt ainoa lainaamisen vaihtoehto on sukulaiset, joille olen jo ennestään velkaa. Säästän sen vaihtoehdon kuitenkin äärimmäisen katastrofin varalle, kuten yllättävää eläinlääkärilaskua varten. Jos tätä joku eläinystävä sattuu lukemaan, niin tiedoksi vaan, että koiran hoitamisesta en tingi missään tilanteessa, koira vaikka syö ennen minua ja se rokotetaan säännöllisesti. Otin koiran ollessani töissä ja optimistinen tulevaisuuden työllistymiseni suhteen. Tänä päivänä en koiraa ottaisi, enkä suosittele sitä muillekaan köyhille. Koiran omistaminen maksaa.

Kerjännyt en ole vielä. Vaikka sukulaisilta lainaaminen kyllä tuntuu kerjäämiseltä ja ehkä se sitä sitten onkin. Täytyy nöyrtyä toisen ihmisen edessä, todeta ettei aikuinen ihminen pärjää omillaan. Oleminen velkaa sukulaisille on kamalampaa kuin kulutusluottovelka, vaikka siitä ei tarvitsekaan maksaa korkoa tai tilinhoitomaksua. Lainatut rahat ovat poissa sen toisen ihmisen käytöstä ja jos tämä rahanlainaaja sitten valittelee laskunmaksujaan, tuntee olonsa tosi tukalaksi. En vaan millään pysty maksamaan velkaa tässä vaiheessa takaisin. Heti jos ja kun saan töitä ja rahaa, ovat nämä velkojat etusijalla.

Varastanut en ole. Mutta jos olisin tarpeeksi viekas ja tietäisin keinon varastaa yhteiskunnalta jotakin rahanarvoista jäämättä siitä kiinni, niin tekisin niin. Köyhän mieli käy epätoivoiseksi ja vanhat periaatteet joutavat romukoppaan. Jos yhteiskunnalla ei ole minulle töitä ja elantoa, vaikka kiltisti opiskelin ja haalin työkokemusta, niin miksi en ottaisi elantoani itse. Yksityisiltä ihmisiltä tai yrityksiltä en kuitenkaan mitään varastaisi. Ja turha urputtaa, että varastamalla yhteiskunnalta varastat myös muilta ja itseltäsi, asunnottomuuden häämöttäessä en jaksa sellaisesta välittää.

Valehtelua olen suunnitellut jo pitkään. Aion rukata työhakemukseni ja CV:ni uuteen uskoon. Olen aina tehnyt hakemuksista positiivisia ja reipashenkisiä, yrittänyt vakuuttaa, että tällä työttömällä on osaamista ja paukkuja vaikka mihin. Ei auta. Työtön on työnantajille persona non grata. Työtä vaihtava työllinen, olkoonkin kuinka saamataon jauhosäkki, on aina työtöntä parempi vaihtoehto. Siispä aion jotenkin valehdella ja vetkutella CV:ni tällä hetkellä kymmenen kuukauden aukon täyteen. Olen vaikka matkustellut ja tehnyt vapaaehtoistyötä ulkomailla. Tehnyt jotain omaa alaani liippaavaa osa-aikatyötä, opiskellut kieliä ja kehittänyt osaamistani apinan raivolla. Pitää vaan pitää huoli siitä ettei jää valehtelusta kiinni. Jos joku tätä paheksuu, niin siitä vaan. Minä en enää välitä, rehelliset eivät tätä maata peri. Ja mitä haittaa siitä on, jos antaa tilanteestaan todellisuutta ruusuisemman kuvan? Että olen rohkea, huoleton menestyjä, en köyhä kuilun partaalla kiikutteleva surkimus. Osaamisestani en aio valehdella, sillä sittenhän työt eivät luonnistu ja potkut tulevat. Osaamistani en muutenkaan epäile, minä kyllä osaisin, jos joku antaisi siihen mahdollisuuden.

Mutta ehkä pian työtön pääsee ''töihin', vaikka käpyjä keräämään työttömyysturvansa eteen? Näinhän käy, jos Kokoomuksen viisaat saavat tahtonsa läpi. Risusavottaan vaan saamattomat työttömät, jos ette tajua yritystä perustaa! Jokainen on oman onnensa seppä! Imekää parsaa Kokoomuslaiset.

Tänään tuntuu vaan siltä, että haistakaa paska koko valtiovalta ...

On herrain helppoo lakejansa lyödä
Sillä ei ne niitä koske kuitenkaan
On hauska edustaa ja lounaat syödä
Kansa lystin kustantaa kun hommaillaan

(Irwin Goodman: Haistakaa paska koko valtiovalta, sanat: Vexi Salmi)

Väliaikatietoja, pidetään hullua jännityksessä

Työnhaku on jännää puuhaa. Koskaan ei tiedä, luetaanko vaivalla laadittua työhakemusta ollenkaan. Mainitsinkin jo aiemmassa postauksessa, että iso osa työpaikoista on vain näennäisesti auki, tekijä on jo tiedossa ja hakemukset menevät mappi Ö:hön. Joistakin paikoista ei kuulu pihahdustakaan hakemuksen lähettämisen jälkeen, ei hylkäävää päätöstä, ei sitten mitään. Joistakin tulee kohtelias valintamme ei kohdistunut tällä kertaa sinuun -viesti. Monesti viesteissä kerrotaan myös valituksi tulleen henkilön nimi ja minä ainakin pidän tätä hyvänä käytäntönä. Nykyään on helppo hakukoneella etsiä tietoja valitusta henkilöstä ja ainakin tällä alalla jotain yleensä löytyykin. Tietää millaista osaamista painotettiin valinnassa tällä kertaa.

Tänään sitten napsahti yhdestä paikasta oikein väliaikatietoja rekrytoinnista. ''Kiitos hakemuksestasi ****** tehtävään! Iloksemme saimme paljon hyviä hakemuksia. Käymme parhaillaan hakemuksia läpi ja tiedotamme prosessin etenemisestä kaikille hakijoille seuraavan kerran elokuun loppuun mennessä. Aurinkoista kesää!'' Ihanan positiivista, nami, nami. Mutta mitä hemmettiä minä näillä väliaikatiedoilla teen? Kutsukaa haastatteluun tai älkää kutsuko, valitkaa tehtävään tai älkää valitko. Sitten ei kiitos -viestiä valitsematta jääneille hakijoille, ei tarvitse mitään väliaikatietoja. Ihmeen pitkä rekrytointiaika muutenkin, haku päättyi kesäkuun lopulla ja vasta elokuussa prosessi etenee. Itse en usko, että minulla on tähän työhön saumaa, joten erityisen toiveikkaasti en jää odottelemaan. En siis epäile, ettenkö pärjäisi kyseisessä työssä, mutta en usko tulevani valituksi edes haastatteluun. Toisaalta ei sitä koskaan tiedä. En uskonut pääseväni viimeisimpäänkään työhaastatteluun, mutta niin vain kutsu kävi. Ja haastattelukin meni hyvin, mutta jollain muulla oli enemmän substanssiosaamista. Eipä ihme että oli, sillä hän oli tehnyt tätä kyseistä työtä aiemminkin ja juuri kyseisessä organisaatiossa. Hieman p*ska haastattelureissu siis, mutta tulipahan tehtyä.

 Yllä on lueteltu ominaisuuksia, joilla onnistut työhaastattelussa. Luettelosta puutuuvat vain ''Young age'' ja ''Appropriate genitals''.

Työvoimakoulutus, ojasta allikkoon?

Olen tähän asti suhtautunut erittäin kielteisesti TE-palveluiden tarjoamaan työvoimakoulutukseen. Tempputyöllistämistä, sanon minä. Kuukausi pari jotain pilipali koulutusta ja sitten puoleksi vuodeksi töihin ilman palkkaa. Kuinka katkeraa olisi paiskia töitä työttömyysetuudella ja siinä vieressä joku tumpelo tekisi samaa hommaa monen tonnin palkalla. Voisi olla työmotivaatio hieman hakusessa. Minusta työtä ei tarvitse harjoitella kuutta kuukautta. Varsinkaan, jos on paljon erilaista työkokemusta ja kaksi akateemista loppututkintoa. Ja olen sellaisessa käsityksessä, että vain promille saa oikean työpaikan harjoittelupestin jälkeen. Miksi sitä nyt harjoittelijaa palkkaamaan kalliilla, kun voi potkia sen pellolle ja ottaa halvalla seuraavan harjoittelijan sisään? Vastustan jyrkästi tällaista toimintaa, se vääristä työmarkkinoita. On ihan törkeää, että suuri joukko täysin työkykyisiä ihmisiä tekee töitä ilman palkkaa. Noihin koulutuksiinhan hakee moni, ei niihin työkyvyttömät pääsekään. Töitä ilman palkkaa, työterveyshuoltoa, liikuntaseteleitä, sun muita etuuksia. Työkavereina kenties jotain kusipäitä, jotka pitävät sinua kakkosluokan työntekijänä ja antavat sen näkyä ja kuulua. Ei perskutarallaa. 

Minulle ei siis ainakaan vielä ole tarjottu tällaista paikkaa ja ajattelin, etten itse kyllä sellaista vapaaehtoisesti hae. Mutta nyt bongasin yhden suht mielenkiintoisen työvoimakoulutuksen. Kesto 175pv, josta työssäoppimista, eli orjatyötä palkatta, 81 pv. Mitä se tekee niin kuin oikeassa ajassa? 8 kk, josta 4kk ilmaista työtä? En jaksa laskea, sinne päin. Kouluttajana ammattikorkeakoulu, eikä joku rahanahne hihhulilaitos. Vaikka tulostahan ammattikorkeakoulujenkin täytyy tehdä, siksi nekin näitä koulutuksia järjestävät. Pitää nyt pistää mietintämyssy ihan oikeasti päähän ja punnita vaihtoehtoja. Auttaako koulutuksen sisältö työllistymistäni? Ei se mielenkiintoisinta juttua ole, mutta sinne suunnalle työllistyessä palkkataso eittämättä nousisi, koska niissä hommissa on enemmän miehiä kuin naisia ja työnantajia löytyy yksityiseltä sektorilta. Selviänkö taloudellisesti, kun ansiosidonnainen loppuu kesken koulutuksen? Sittenkö työmarkkinatukea ja asumislisää? Ei niin paljoa (paljoa, hah) kuin ansiosidonnaista kuitenkaan. Houkuttelevaa. Mukavaa opiskella ja tehdä orjatyötä kaurapuuron voimin veneen alla asuen. No, mietin nyt vielä kuitenkin. Ja voihan sitä olla, ettei pääse koko koulutukseen, vaikka hakisikin. 

Minun puolestani kesä voisi olla jo ohi

Työttömälle kesä voi olla yhtä helvettiä. Ainakin tälle työttömälle on. Aikaa olisi määrättömästi, voisi reissata ja käydä konserteissa, mutta rahat ovat totaalisen loppu. Tähän joku viisas tietenkin heittää, että ainahan voi tehdä jotain ilmaista (tai lähes ilmaista), käydä kävelyllä, uimahalllissa, kirjastossa jne. No haista mitä kerkiät, sanon minä tällaiselle viisaalle. Ihanko pokkana väität, että kirjasto on sama asia kuin joku maksullinen tapahtuma ihmisten keskellä? Naamakirja onkin tästä syystä pullollaan päivityksiä tyyliin ''olipa virkistävä päivä ystävien kanssa kirjastossa!'', ''ihanaa, loma alkoi ja lähdettiin koko perheen voimin viikoksi uimahalliin!''. Kyllä siellä puhutaan huvipuistoista, mökkilomista, festareista sekä ystävien kanssa grillaamisesta ja valkoviinin kittaamisesta. Olen kateellinen ja katkeroitunut, myönnän ihan suoraan. On ikävää kuunnella muiden lomasuunnitelmia. Yritän olla onnellinen muiden puolesta, mutta en pysty. Yksikin ystävä viimeksi nähdessämme hoki useaan otteeseen, että ajattele, koko kesä vielä edessä, niin monta kivaa tapahtumaa vielä tulossa! Hänelle ei varmaan tullut mieleen, ettei työttömällä ole varaa mihinkään, eikä tiedossa ole mitään kivaa. Eihän sitä tietenkään voi tajuta, jos ei ole itse työttömyyttä kokenut. Ja nimenomaan työttömyyttä yksineläjänä. Joillakin sentään on työssäkäyvä puoliso jakamassa kustannuksia ja muutenkin tukemassa jaksamista. Yksin oot sinä, työtön yksineläjä, kaiken keskellä yksin.

En haluaisi mennä ulos ovesta ollenkaan, mutta pakkohan sitä on koiraa ulkoiluttaa ja kaupassakin käydä. Nytkin on jääkaappi melko tyhjillään, mutta en halua mennä kauppaan kuin vasta illalla, koska silloin siellä on vähemmän ihmisiä. Illan tullen peikko nousee luolastaan. Lounaaksi on siis tiedossa riisiä, pakastevihanneksia ja soijakastiketta. Noh, sehän olisi jossakin Afrikan nälkämaassa juhla-ateria.

Oikeasti en edes haluaisi lomailla, vaan mennä töihin. Nousta aamulla kellon soittoon, kammata hiukset (nythän siihen ei ole mitään syytä, koira ei valita sotkukampauksesta) ja polkea pyörällä sorvin ääreen. Haluaisin saada työstäni palkkaa säännöllisin väliajoin, haluaisin vapauttaa ajatukseni johonkin muuhun kuin ainaiseen rahan riittävyydestä huolehtimiseen. Jani Kaaro on kirjoittanut mielenkiintoisen kolumnin Hesariin siitä, kuinka köyhyys nipistää aivokapasiteettia. Niin totta, ainakin minun kohdallani. Mitään muuta ei jaksa enää ajatella kuin tätä ainaista surkeutta. Vielä kuitenkaan en ole luovuttanut totaalisesti, yritän pyristellä tästä tilanteesta ulos, lähetän työhakemuksia ja mietin koulutusmahdollisuuksia. Mutta päivä päivältä epätoivo on syvempää.

Pitäiskö tähän loppuun kirjoittaa jotain positiivista? Ei heru tällä erää, ei sitten millään.

Köyhä juhlii

Huomenna olisi tiedossa hääjuhlat. Hip, hip. Tänään tuntuu, että onpa mukavaa mennä juhlimaan. Hamosta päälle, hiukset kiharalle ja kuohuvaa lasiin! Huomenna kuitenkin voi tuntua jo ihan toiselta. Voi tuntua, että haluaa vaan vetää peiton korviin ja nukkua koko päivän ohi. Semmoista se on, köyhän elämä. Välillä unohtaa omat rajoitteensa ja luulee elävänsä elämäänsä kuten muutkin. Pullo punaviiniä lisää tällaisia tuntemuksia kummasti. Pienessä nousuhumalassa sadepilvillä on hopeareunukset, rahahuolet väistyvät ja päähän tulvii kaikenlaisia muka hienoja ideoita. Useimpina päivinä kuitenkin todellisuuden raha- ja muut huolet painavat päälle musertavina.

Häihin kuuluu pukeutua hienosti. Mutta entä jos ei mahdu vanhaan juhlamekkoon ja uutta ei ole vara ostaa? Hädissäni kiersin alennusmyyntejä etsien jotain halpaa ja sopivaa mekkoa. Ei löytynyt. Ostin sitten ompelulankaa ja vahvistin vanhan, epäsopivan mekon saumoja, jottei se ratkea buffetpöydän ääressä. Hävettää mennä juhliin liian pienessä mekossa, mutta minkäs teet. Jospa se ei näyttäisi muiden silmissä niin pieneltä, tuntuisi vaan minun itseni päällä liian tiukalta. Sormet ristiin. Tilasin postimyynnistä (luotolle tietenkin) halvat kengät ja neuletakin. Sukkahousut ostin sentään kaupasta ihan rahalla. Ja laukku? Joku vanha rupu kaapin perältä, minä en niin noista laukuista niin välitä. Sen kai voi jättää jonnekin narikkaan roikkumaan. Näillä mennään.

Häitä varten olisi kiva teettää kampaus oikein ammattilaisella. Itse olen niin avuton laittamaan näitä hiuksia. Mutta n. 50-70e on aivan liikaa työttömän kukkarolle. En edes muista milloin olen viimeksi käynyt kampaajalla. Olisko 1,5 vuotta sitten? Köyhyys sanelee hiusmallin, se on pitkä, ponihännälle kietaistava lieru pieru. Omatoimisesti leikkailen latvoja joskus. Köyhyys sanelee hiusvärin, se on kaupan purkista saatava tummanruskea. Kaikenlaiset liukuvärjäykset ja raidoitukset ovat köyhän ulottumattomissa. Vali, vali. Hiusväri on tällä hetkellä kuitenkin ok, kaksi viikkoa sitten värjätty. Ja kai jonkinlaisen syttyränutturan saan väkerrettyä ihan omin pikku kätösin. Toivottavasti huomenna ei kuitenkaan sada kaatamalla vettä, köyhä kun tietenkin sotkee pyörällä juhlapaikalle. Silloin tukkatyylinä on uitettu koira.

Mutta, mutta. Hääthän ovat tunnetusti oikeat ilmaisen viinan bileet. Köyhä iloitsee ja vetää skumppaa kaksin käsin. Toivottavasti mekko ei ratkea... no ei se haittaa, jos on juonut tarpeeksi sitä ilmaista viinaa. Pitää yrittää muistaa syödä tarpeeksi ilmaista ruokaakin. Ja tietysti nauttia ystävien seurasta, sen ei ainakaan pitäisi maksaa mitään.

Mietteitä yön pimeinä tunteina

Pitäisiköhän tänne ihan oikeasti kirjoittaa jotain? Pitäisi, mutta kun väsyttää. Onnesta Osaton on niin väsynyt ainaiseen köyhyyteen ja epävarmaan tulevaisuuteen. Mikään ei huvita, millään ei ole enää väliä.

Töitä ei ole. Hakemuksia pitää toki lähettää, toivo elää vielä, mutta usko on jo kuollut ja kuopattu. Joka päivä uutisissa kerrotaan yt-neuvotteluista jossain päin Suomea. Joka puolella vähennetään väkeä ja säästetään. Organisaatioita lakkautetaan tai yhdistetään. Kuntia yhdistetään. Ihmisiä tipahtelee tasaisesti kortistoon kilpailemaan työpaikoista minun kanssani. Ja minä tyhmä kävin lukemassa jotain Suomi24-keskustelua työttömyydestä. Siellä moni kehotti vihaisesti työttömiä töihin, he eivät halua elättää mokomia loisia. Töitä kyllä on, jos vaan osaa hakea. Tai sitten pitää perustaa yritys ja työllistää itse itsensä. Joopati joo. TE-palveluiden sivuilla on tällä siunaamalla hetkellä 11141 ilmoitusta. Työttömiä on virallisesti yli 300 000, mutta todellisuudessa paljon enemmän, kun lasketaan mukaan kaikki piilotyöttömät ja tempputyöllistämiskurssilaiset. Toki työpaikkoja on muuallakin kuin tuolla TE-palvelun sivuilla. Oman alan työpaikat löytyvät kyllä pitkälti sieltä. Mutta ainakin oman kokemuksen mukaan iso osa ilmoitetuista paikoista ei ole oikeasti auki. Minun hakemista paikoista ainakin puolet, ellei enemmän, ovat olleet paikkoja, joihin ei oikeasti haeta ketään, tekijä on jo tiedossa, paikka vaan näennäisesti pistetty julkiseen hakuun. Rekrytointipäätös tulee nopeasti. Ylläri pylläri, valituksi tuli henkilö, joka jo ennestään hoiti tehtävää.

Työnhakijalta vaaditaan paljon erikoisosaamista. Pitää olla oman alansa asiantuntija, tietysti joo, mutta myös viestinnän moniosaaja, kielitaitoinen, it-osaaja, esiintymiskykyinen, joustava, sopivan ikäinen, omata kokemusta juuri haetusta työtehtävästä ja vaatimuslista vaan jatkuu. Ja sitten tarvitaan tuuria. Tuurilla päästään monen sadan hakijan joukosta työhaastatteluun ja siitäkin vielä töihin asti. Työhaastattelija sattuu tykkäämään sinun mukavasta murteestasi, tervetuloa töihin. Kävipä tuuri.

Mutta mitäpä miettii toisaalla Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Arto Satonen? Häntä tympäisee työntekijöiden downshiftaaminen, laiskotteleminen, hän haluaa, että suomalaiset tekevät enemmän työtä. Hän suosittelee työajan pidentämistä, eläkeiän nostoa ja nykyistä vastikkeellisempaa työttömyysturvaa. Voi herramujee. Olen varmaan aivan täysin dorka, kun minun järjen mukaan työtä riittäisi useammalle, jos työaikaa lyhennettäisiin ja eläkeikäiset painuisivat eläkkeelle. Ja saataisiin siis työttömiä yhteiskunnan elättejä kortistosta pois, tienaamaan palkkaa. Vai onko Arto-sedän ideana se, että oikein herrojen herrat painuvat eläkkeelle milloin haluavat ja downshiftaavat, jos siltä tuntuu. Muut työntekijät sitten painavat töitä niska limassa kellon ympäri? Ja työttömät tekevät palkatta työtä työttömyysturvansa eteen? Ihan nurinkurista.

Älä kuule Nalle höpötä

Katselin osittain illan MOT-ohjelman ja rupesi ottamaan kupoliin. Wahlroosin Nallukkahan se siellä taas jakeli viisauksiaan. Är ja mur. Ohjelmassa oli siis katkelma Ylen Ykkösaamusta tammikuulta. Wahlroosin mielestä mm. pitkäaikaistyöttömien työttömyysturvaa tulisi heikentää töihin hakeutumiseen kannustamiseksi. Myös opiskeluaikoja pitäisi lyhentää katkaisemalla opintotuki 4-5 opiskeluvuoden jälkeen, jonka jälkeen yhteiskunnan ei tarvitsisi ottaa vastuuta opiskelijan toimeentulosta.

Joo. Kuulostaa varmaan hyvältä, jos on syntynyt kultalusikka takapuolessa ja kaikki on sujunut elämässä kuin tanssi. Eikö Nallukka tiedä, että esim. ansiosidonnaista päivärahaa nauttivan pitkäaikaistyöttömän turva heikkenee jo nykyiselläänkin? Että työtön pudota humpsahtaa peruspäivärahalle, kun on ollut tarpeeksi kauan töistä poissa? Pitänee katsoa koko haastattelu, jos siitä vaikka selviäisi mitä etuuksia Nalle oikein leikkaisi.

Ja opiskeluajat. Lähinnä sellaisilla opiskelijoilla, joilla pappa betalar, on mahdollista suorittaa yliopistotutkinto 4-5 vuodessa. Muiden täytyy tehdä opintojen ohessa töitä ja siirtää kursseja ja tenttejä seuraaville vuosille. Jos opintotukea ei tipu ollenkaan, niin töitä on tehtävä kahta kauheammin. Ja opinnot venyvät entisestään tai katkeavat kokonaan. Ja sehän se vasta viheliäinen tilanne onkin. Ei tutkintoa, ei töitä. 

Työttömät ja opiskelijat, nuo yhteiskunnan loisivat köyhimykset, halutaan siis ajaa kadulle asumaan? Itse nautin vielä ansiosidonnaista ja hirvittää ajatella, että mitähän sitten teen, jos en löydä töitä ennen kuin 500 päivää tulee täyteen. Opinto- sun muine lainoineni en selviä peruspäivärahan turvin millään. Kun en selviä nykyisellä piskuisella ansiosidonnaisellakaan (pieni palkka > minimaalinen ansisidonnainen). Otanko koiran kainaloon ja muutan veneen alle? 

Kuva: JMSuarez , Wikimedia Commons

Minua ärsyttää sellaisen viestin välittäminen, että kurja taloustilanne on työttömien syytä, eikä toisin päin. Oikeastihan asia on niin, että valtaosa työttömistä haluaa mitä kuumeisimmin töihin. Monia työttömyys hävettää ja masentaa. Minuakin. Aamuisin koiraa pissattaessani katson kateellisena töihin ja kouluun kiiruhtavia ihmisiä. Kunpa minullakin olisi joku paikka minne mennä, joku yhteisö mihin kuulua. Mutta töitä ei vaan tässä maailman tilanteessa riitä kaikille.